27.1.05
Ähky ja puhku
Kun halu kirjoittaa on kaikkein suurin, se on myös kaikkein vaikeinta. Olen tehnyt ajattelutyön jo jossain toisaalla, eikä sen toistaminen ole helppoa eikä kivaa. Näin voin todeta tuhlanneeni omaa aikaani miettimiseen, mutta pidättymällä kirjoittamisesta voin säästää teidät, rakkaat, kenties haitallisesta blogiriippuvaisuudesta kärsivät lukijani ajan säästämisen vaivalta.
Ettekö inhoakin tällaista teeskenneltyä välittämistä?
Tiedän käyttäneeni ennenkin toisia jonkinlaisina luotaimina, jotka kohtaavat todellisuuden kuvailuni mukaan ja kertovat mitä näkevät, kun itse olen liian vieraantunut tunteakseni mitään. Tällainen vaarallinen valta minulla näyttää olevan. Lähelleni on vaikea päästä joutumatta mukaan tällaiseen narsistiseen projektiin, jossa minä jaan omaa turhautuneisuuttani ja vierauttani kuin lentolehtisiä.
Yllä olevan kappaleen kirjoitin jo eilen yksityiskirjeeseen. Mutta ei näissä itsetutkisteluissa ole mitään henkilökohtaista.
Sitä paitsi, mitä suurempi on sanomisen tarve, sitä varmemmin tulee sanoneeksi jotain tuhannesti kuultua, jotain sentimentaalista ja stereotyyppistä, jotain liian inhimillistä ja paljastavaa.
Timo 13:59
