4.2.05
Missien tirkistelystä
Olen tuntenut tiettyä anarkistista sympatiaa ja (vahingon)iloa seuratessani menneen viikon lööppikuningattaren edesottamuksia: "kohumissi" on onnistunut pitänyt pilkkanaan lähes jokaista mahdollista (jollei mahdotontakin) kansallisen kauneuskilpailun sääntöä. Missi-instituutiohan on 30-luvun jäänne, joka on jo aikoja sitten banalisoitunut roskaksi mutta josta on yhä jäljellä itse rituaali. Rituaaliin tarvitaan joukko tietyt yksinkertaiset kelpoisuusvaatimukset täyttäviä nuoria naisia.
Missikisat ovat osa sitä salaperäistä, Panunkin esilletuomaa, ideologiaa, jossa 20-vuotias nainen saa esittäytyä ihanneaikuisena. Missikilpailuissa kandidaatit on perinteisesti puettu kypsiksi mutta samalla virheettömiksi ja viattomiksi malli-ihmisiksi.
En tiedä, johtuuko vain omasta vanhenemisestani vai myös siitä, etteivät muoti ja yleisö enää suosi kovaa ja keinotekoista Übermensch-lookia, mutta mielestäni missiehdokkaat ovat nykyisin jotenkin vähemmän mukahienostuneita, enemmän tavallisen tytön näköisiä ja sikäli myös seksikkäämpiä kuin menneinä vuosikymmeninä. Entinen viileä glamööri ei ole enää elvytettävissä, ja on vaikea kuvitella koko julkityperyydelle mielekkäämpää kohtaloa kuin sen lopullinen lokaan vetäminen.
Yhtä kaikki misseyden koodi paljastaa jotain olennaista nuorena, naimattomana naisena olemisen koodista ja siihen sisältyvän seksuaalisen suvereniteetin ihanteen korrektista ilmentämisestä, ikään kuin hovietiketistä. Lähtökohta on, että missi ei voi olla virallisesti naitu. Tämä seuraa määritelmästä. Julkisuuskuvan on oltava puhtoinen ja kontrolloitu. Toisaalta neitsyyttä pidetään perverssinä ratkaisuna.
Vääränlaista levottomutta voisi herättää myös se, että naisvalio ilmoittaisi olevansa vapaalla jalalla. Niinpä järkevintä on, että tytöllä on ainakin nimellisesti turvanaan vakituinen poikaystävä, jonka tulee silti pysytellä visusti taka-alalla ja jonka kauneuskuningatar (kuten myös perintöprinsessa) voi vaihtaa parempaan harkintansa mukaan.
Timo 23:03
