aikani

 

timo.salo@gmail.com

Blogilista

jne.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Weblog Commenting by HaloScan.com

19.2.05

 

Pintapuolisesti bloggaamisesta ja depressiosta

Blogikirjoittelu on keskimäärin depressiivistä. Niin väitän. Masennukseensa apua hakeneiden ja saaneiden kirjoittelu erottuu valtavirrasta jopa positiivisena ja pirteänä.

Minun on ollut vaikea arvioida tilaani. Vaikutan ihmiseltä, joka kykenee olemaan masentunut ja onnellinen samaan aikaan. Depressioni näkyy keskittymis- ja aloitekyvyttömyytenä, taipumuksena tarrautua yksityiskohtiin ja jäädä miettimään niitä loputtomiin, elämän kaikkinaisena pysähtymisenä. Olen ollut ahdistunut, alistunut ja apaattinen, mutta aina kuitenkin jotenkuten onnellinen enkä ole koskaan menettänyt elämänhaluani. Minulla ei ole elämässäni ollut "oikeasti vaikeaa", ja siitä lähipiirinikin kärsimyksen kuninkaat ovat minua soimanneet - ja olen uskonut. Siispä olen tehnyt kaikesta vaikeaa, mutta olen silti voinut jatkaa pakoiluani - ongelmasta toiseen.

Arvottava psykologisointi sopii kirjoittamiseen sikäli hankalasti, että esimerkiksi blogimaailmassa depressiivinen ote näyttää tuottavan tietynlaista taattua laatua. Masentuneen kyvyttömyys uskoa kritiikittömästi itseensä ja muihin luo tekstille ankaran filosofisen perustan. Latteuksilla ja lässytyksellä ei ole kasvuedellytyksiä. Toisaalta lukija turhautuu huomatessaan kirjoittajan jämähtavän paikoilleen: pitkään ja vaivalloisesti kirjoittaja miettii, miten asioihin pitäisi suhtautua, tarkistaa kenties huokaisten pari faktaa, mutta ei pysty päättämään, miten asioiden pitäisi olla, saati tekemään niille mitään.

Bloggaaminen on siitä erinomaista kirjoittamisterapiaa, että sitä ei harjoiteta terapian nimissä vaan periaatteessa autonomisesti. Vertaistukikin on parhaimmillaan silloin, kun vertaisuus paljastuu vasta vähitellen, tutuiksi tulemisen kautta. Olen muuten huomannut, että bloggaajien kannattaa tavata toisiaan kasvokkain niin usein kuin mahdollista. Suurissa massatapaamisissa ei välttämättä ole tilaa outsidereille ja vastarannan kiiskille, mutta pienemmissä varmasti. Väitän, ettei blogiympyröissä edes ole sellaisia riitoja, joiden osapuolet eivät voisi melko huoletta istuutua vastakkaisille puolille pöytää.


Comments: Lähetä kommentti