4.2.05
Vielä näkemättä
Tuskin mitään voidaan sanoa déjà-vun synnyttävien ärsykkeiden luonteesta. Silti pystyn eläytymään Janin [kommentissaan mainitsemaan] kokemukseen, siis siihen että juuri edellinen merkintäni tuotti kyseisen muistihäiriön. Voin kuvitella, että jotkin rakenteet ja ärsykkeet siinä ovat omiaan synnyttämään epänormaalin vasteen jonnekin ohimolohkon tienoille (déjà-vu -kokemukset ovat erityisen tyypillisiä ohimolohkoepilepsiasta, tuosta näkijöiden ja Jumalan hullujen vaivasta, kärsivillä). Kiintoisa on tosin sekin vaihtoehto, että tässä kuvitelmassa itsessään on kyse déjà-vun kaltaisesta illuusiosta. Kun koetan tarkastella merkintääni tarkemmin, havaitsen kaksoispisteiden jäsentämän loitsumaisen, jotenkin hengitystä mukailevan rytmin, johon ajatukseni usein hakeutuvat: kenties tuossa on puhuntani omin muoto.
Olen ehkä jo kertonutkin pienestä mutta mieleeni jääneestä tapauksesta, joka sattui vuosia sitten junassa. Tilitin eräälle neitoselle taipumuksestani puhua katsomatta toista osapuolta silmiin. (Nyttemmin olen päässyt tästä tavasta osittain eroon - mikäpä onkaan hauskempaa kuin katsoa silmiin kaunista naista, eikä kattoon koputtava sydänkään välttämättä saa sanojani sekaisin. Syy katsekontaktin välttelyyn taisi sittenkin olla kaikkinainen pullossa kasvaneisuuteni pikemmin kuin tuolloin muodissa ollut Aspergerin syndrooma tai jokin vastaava. Tapaani omistautua mietteilleni toisen seurassa en silti ole hylännyt.) Virkoin: "Kyllä se ääni kuuluu, vaikkei naama näy." En muista, katsoinko häneen edes sivusilmässä, mutta seuraavassa hetkessä tyttö keskeytti minut ja kertoi säpsähtäneensä oudosti. Kysyin, mahtoiko hänen tuntemuksensa liittyä sanoihin "ääni kuuluu". Hän vastasi myöntävästi. Olin osunut oikeaan, eikä kannaltani kyse ollut arvauksesta, vaan eläytymisestä ilmiöön, jonka tunsin jo lapsuudesta. Sanapari "ääni kuuluu" näyttää kantavan jonkinlaista fonologista ylivirittyneisyyttä, jota semantiikka vahvistaa ja josta rakentuu kukaties jonkinlainen takaisinkytkentäsilmukka. Ääni on ikivanha, voimakas sana, vaikka sen käyttäminen ei useimmissa tapauksissa sinällään riitä aiheuttamaan väristyksiä.
Timo 11:59
