Antipodeja etsimässä
Jos olisi mahdollista rakentaa tunneli Suomesta alaspäin kohtisuoraan aina maapallon toiselle puolelle saakka, se ei suinkaan veisi Kiinaan tai mihinkään muuhunkaan maahan vaan eteläisen Tyynenmeren pohjaan. Tämä tulos on monille tuttu lapsuuden karttapalloleikeistä. Samoin käy suurimmalle osalle maapallon lapsista.
Määrittelen tässä antipodit ihmisiksi, jotka elelevät täsmällen toisella puolella maapalloa toisiin ihmisiin nähden, ja esitän kysymyksen: kuinka suuri osa Maan maapinta-alasta on antipodien asuttamaa?
Jos maa ja vesi olisivat jakautuneet satunnaisesti, satunnaisen paikan asukkaan kohdalla maapallon toisella puolen olisi kuivaa maata kolmeakymmenta prosenttia lähestyvällä todennäköisyydellä, koska tiedossamme on, että meret peittävät maapallosta 70 %. Mutta koska maat ja mantereet ovat voimakkaasti klimppiytyneet, tuo arvio on varsin optimistinen.
Havainnollistukseen tarvitsemme sellaisen maailmankartan, joka voidaan leikata kahteen osaan siten, että nämä osat vastakkain asetettuina saattavat täsmälleen maapallon vastakkaisilla puolilla olevat pisteet toistensa yhteyteen. Käytännössä ehto täyttyy ymmärtääkseni kirkkaasti, jos kahtia jaetun kartan molemmissa puoliskoissa vallitsee keskeissymmetria kahdessa ortogonaalisessa suunnassa. Lieriöprojektiot siis käyvät, kuten toki myös tasoprojektiot, joissa kumpikin pallonpuolisko on kuvattu omalle tasolleen.
Pinta-alan laskemiseen tarvittaisiin oikeapintainen kartta tai mieluummin
koordinaattitietoihin perustuva datamalli - ja hyvin yksinkertainen tietokoneohjelma, joka antaisi kysymykseen tarkan vastauksen, mutta havainnollistuksestakin näemme, että prosenttiluku jää todellakin murto-osaan optimistisesta arviosta:
Jos siis haluaa porata kaivonsa Kiinaan, kannattaa mennä Argentiinaan. Kiinalaisia, jotka löytävät antipodinsa Argentinasta tai Chilestä, on varmasti satoja miljoonia. Etelä-Amerikkaan päätyy myös suurimmasta osasta Indonesiaa, Filippiineiltä, Malesiasta, Kambodzhasta, Etelä-Vietnamista... Espanjalla ja Uudella-Seelannilla on salainen antipodaalinen yhteys. Mutta muutoin porailu on jokseenkin toivotonta: Australia lätkähtää komeasti keskelle Pohjois-Atlantia, Pohjois-Amerikka Intian valtamereen, Afrikka ja lähes koko Euraasia Tyyneen mereen, Japani Atlantiin Porto Alegren edustalle, Korea Uruguayn rannikolle.
Tämä juttu on tietenkin vanhastaan monille tuttu. Millaisia kokemuksia ovatkaan tarjonneet läpinäkyvät karttapallot alkaen uimapalloista ja vanhoista SYP:n säästölippaista?
Varastin karttapohjan täältä. Pahoittelen terminologiani epätarkkuutta.
Timo 21:09
