24.3.05
Kolhu
Olen uninen. Hikoilen. Surrealistinen olo. Ihoni kiitää yhä oudosti. [kiiltää]
Täytyy syödä.
Tauti kutisti elämäni yllättävän pitkäksi aikaa. Sen seurauksena olen siirtynyt vähäjärkisyyden tilaan, jossa toimin seuraavasti:
Olin ostanut pienen valkoisen ovilevyttömän kaapin työpisteeni täydennykseksi ja luvannut hakea sen kun tervehdyn. Ystävällinen myyjätär oli käärinyt kaapin kuplamuoviin ja asentanut narukahvan. Kuumeeni oli laskenut, mutta terve en ollut. Puolessa välissä matkalla kotiin tajusin, että olisin voinut käyttää ratikkaakin. Hämmentävää. Olen ennenkin raahannut tavaraa ympäri kaupunkia ja nähtävästi jotenkin addiktoitunut.
Kun avasin huonekalun kääreestään, huomasin, että erääseen kulmaan oli tullut matkalla selvä kolhu, kuten olin hieman pelännytkin. Minun täytyi ruveta heti kittaamaan ja maalaamaan, käytössäni olevilla keinoilla (titaanivalkoinen öljyvärituubi, puukko, vanha opiskelijakalenteri muovikansineen...) ja riisumattani yltäni päällysvaatteita - olin juuri lähdössä ulos, kun näpertämispakko iski. Aikaa kului. Onneksi en sotkenut mustaa asuani pahasti valkoiseen.
Ja kaikki tuntui useimpiin "tarkoituksellisiin" touhuihin verrattuna mielekkäältä.
Timo 18:03
