10.4.05
Alkaen väristä
Emotsionaalinen epävakaus on tämän kevääni teema. Upea, tunteva, heikko, apea - koko väriskaala nyt esillä. Miksipäs ei. Jos häpeää yhtä väriä, toinenkin vääristyy.
Entä jos kirjoittaisin tapahtumat usealla tavalla. Merkitykselliset voisi. Näkökulmaa vaihtaen, mutta ei systemaattisesti. Joutuisin jakamaan mieleni väkisin. Se olisi keinotekoista.
Tyyliharjoituksia? Kenties. Mutta tyylin ymppääminen ei ratkaise mitään, ei paranna epäselvää.
Päivällä tunsin kuuluvani joukkoon. Yllättäen, armeliaasti. Minut muistettiin. Jouduin pidättelemään iloani. Olin nuori taas. Illemmalla menin toisaalle, pyynnöstä. Kukaan ei vastannut kysymyksiini. Ei mitään asiaa. Lähdin myrtyneenä pois.
Menin kotiin ja palasin täten itseensä kiertyvään yksinäisyyteeni, johon tämän palstan nimikin viittaa. Menetin hyvän kirjoituspuhteen. Päivällä olin ollut täysin varma, että jätän vanhan nimen ja annan vastedes tekstin virrata vapaasti joka suuntaan.
Timo 15:14
