7.4.05
Iso iloinen psykoanalyytikko keskuudessamme
Zizek Wagnerista. Zizek Matrix-elokuvasta. Slavoj-sedän tyyli kelpaa eräänlaiseksi vastalauseeksi kaikenlaiselle pikkusieluisuudelle. Jollain jännittävällä tavalla hänen käsissään ajatteluprosessi (kirjoittajan ja lukijan) muuttuu tärkeämmäksi kuin argumentit ja argumentaatio. Jotain tällaista kai tarkoitin henkevyydellä. Ruumis ei puhu, eikä nimi. Asiasisältö ei puhu. Teoreettinen viitekehys ei puhu. Se on henki, joka puhuu ja hengittää. Huhuu.
Kestävästä eetoksesta Zizek on kuitenkin kaukana. Laiskoja retorisia kysymyksiä ("eikö vain olekin...?") on aivan liikaa. Mies pysyttelee pinnalla, ja tietenkin hajottaa täysin huolettomasti Parsifalin osiin, tajuamatta koota, minkä hajotti, tajuamatta juuri mitään siitä, minkä juuri tuhosi nenäkkäillä kysymyksillään.
Timo 00:55
