10.4.05
Mielikuvituselämää juoksuhaudoissa
Humanisteina ja vielä välittömämmin bloggaajina, narsisteina, joudumme huomaamaan peläten ja turhautuen yhä uudelleen, miten hukassa olemme, kun etsimme tiedollisesti oikeutettua ja tiedollisesti siunattua, neutraalia positiota. Etäällä ja yläpuolella on yksinäistä, avutontakin.
Nokkeluutemme ja näsäviisautemme, joka on peliä lainatuilla ennakkoluuloilla, johtaa siihen, että kyynistymme ja muutumme kärttyisiksi, kun ilmenee, ettemme kuitenkaan kykene myymään työvoimaamme, siis eettistä voimaamme, ostamaan itseämme pois vastuusta. Olisi mukava luopua minuudesta.
Tiedemies puhuu filosofiasta kuin kyse olisi henkilöstä, moittien ja moralisoiden. Oikein! Aivan oikein! Kaikenlaisten periaatteiden, jotta niihin voi mielekkäästi vedota arkisen keskustelun lomassa tai omassa elämässä, on oltava ankaran antropomorfisia.
Näistä asioista aion puhua vielä useasti.
Timo 19:08
