15.4.05
Myöhäinen lintu
Hietalahden altaan kylmä vesipeili läikähtelee laiskasti, heijastaen taloja, aluksia, telakkaa ilta-auringon täyteläisissä väreissä. Puissa on jo ääni. Västäräkit, nuo riiviömäiset pikkupedot, säntäilevät muurien ja räystäiden yli. Kolme peräkanaa: Hidastakaa, tai tulee vielä äitiä ikävä! Millä ne oikein luulevat elävänsä?
Korvissani soi Judy Dyblen herkänkuulas folk-ääni. Laulu on Joni Mitchellin Chelsea Morning. Hiukseni kasvavat edelleen. Ennen niin ryhdikäs palttooni muistuttaa jo aavistuksen verran aamutakkia. Tunnen itseni jonkinlaiseksi myöhäisheränneeksi hipiksi. Riittävän myöhäiseksi. Kiltiksi kapinalliseksi, juuri sopivalla tavalla naurettavaksi. Mietin elämänasenteita, joita kaduilla näkemäni teini-ikäiset oppivat toisiltaan. Minkä he kykenevät pukemaan sanoiksi; minkä eivät? Minkä minä, minkä en?
Ostin akvaariokaloilleni ruokaa, pakastettuja sääskentoukkia. Kalat ovat niin helppoja huollettavia, että melkein hävettää. Ketä tässäkin huijaa?
Timo 21:49
