2.4.05
Raportti
Osallistuin siis arkkitehtifuksien pippaloihin. Paikalla oli paljon väkeä, ehkä kolmisen sataa, muttei yhtään tuttua naamaa. Yhden tytön olin jossain nähnyt joskus, A-osastolla varmaan. Tytöt vaikuttivat enemmän teinibimboilta kuin tiukoilta ja itsetietoisilta arkkitehdin aluilta. Pojat olivat joitain hippejä ja hiphoppareita. Musiikki tältä väliltä.
Humalainen nuoriso on kurjaa karjaa. Olisipa paikalla edes joku urhea proffa tai assari, kuten aikoinaan. Lippujen jo loputtua itsensä onnistuu puhumaan sisään yksi (1) vanhempi eli viime vuosisadalla (tarkalleen ottaen vuonna -99) opintonsa aloittanut ammatinharjoittaja, jonka kasvot saatan tunnistaa. Miksi hän on ainut, jää arvoitukseksi. Vaihdan hänen kanssaan muutaman sanan, jotka ehkä eivät erityisesti vahvista arkkitehti-identiteettiäni.
Olen muinaismuisto, QED.
Olin houkutellut paikalle myös kanssabloggaajan, joka - onneksi varmaankin - kohtasi bileissä erään kaverinsa ja tämän kaverin. Kahden kaiman välille syntyi tämän jälkeen kiivas väittely Syberbergin elokuvien taiteellisesta arvosta. Se, joka näistä oli aloittanut arkkitehtuuriopinnot, piti tiukasti kiinni murska-arviostaan, eikä sallinut vaihtoehtoisten näkökulmien sotkea näkemystään, mikä lupaa miehen ammattiuraa ajatellen ilmeisen hyvää.
Timo 03:47
