30.5.05
Kuvitelkaa
Runoilija, jolle ei viina maistu.
Eihän siitä tule mitään. Aina jää sanattomaksi. Ja antaa naisten olla.
Mitä nyt kiehnää kuin koira. Biologisessa virkainnossaan.
Miettii, miksi ei ole tullut ajatelleeksi sitä ja sitä. Yrittää ajatella. Eihän siitä mitään tule.
Katselee sadetta. On unohtanut kameran. Tajuaa hitaasti, ettei siitä olisi apua.
Söi hapankorppuja aamiaiseksi, kun ei muuta löytänyt. Se oli virhe. Nukahti uudelleen, hapan maku suussaan. Näki unia. Ei muista niitä.
Timo 17:31
