18.5.05
Nostalgiahetki junassa äitienpäivänä & jälkimietteitä
Suomalainen arkkitehtuuri on pääsääntöisesti rappeutunut samaa rataa kuin suomalainen iskelmämusiikki.
Kun taustalla laulaa Olavi Virta, tekee mieli räjäyttää kaikki 50-luvun jälkeen rakennettu. Kaikki on suhteetonta, kompelöä, vulgaaria, vähäisimmänkin hyvän maun vastaista.
Tuollaisessa tekohauskassa laatikossa asuu kitschin alapuolelle rappeutunut kulutusliha ja varmaankin ajattelee, että on parempi olla iloinen kuin surullinen.
Kurjuus näyttää lähes aina ja lähes kokonaan korvautuvan rumuudella. Voi olla, että jokin havaitaan vain rumaa taustaa vasten, jolloin meillä on taas yksi syy kiittää paskaa kukkasista. Mutta on vaikea kiistää sitä, että laajentaessaan toimeliaisuuttaan ihminen alittaa luonnon asettaman esteettisen standardin yhä vain häikäilemättömämmin.
Arkkitehdit ovat traaginen ammattikunta. Väistämättömän epäonnistumisen tunne kurkussaan he janoavat kaikenlaista askeettista ja karkaisevaa.
Timo 21:23
