Maksamme univelkaa
Äkkiähän tämä masennus lähtisi, jos ei olisi kirjoittamispakkoa, mi estää kirjoittamasta.
Mun sieluni sä ota sun ohjas käsiisi...
Koska en voi puhua kokoa ajan (kukaan ei jaksaisi kuunnella), miksi en kirjoittaisi koko ajan?
Nyt olen kyllä turhan väsynyt, kiitos kysymästä.
Minussa on erinäisiä sangen omituisia piirteitä. Niiden kanssa on vain tultava toimeen.
Pidän suunnittelemisesta, mutta näkemyksen sijasta luon selvästikin yksityisiä kieliä, joilla käyn loputonta sisäistä mielipiteenvaihtoa.
Onneksi teksti kelpaa jo maailmalle siinä vaiheessa, kuin design-ideoista ei ole edes pöytälaatikkoon.
En tiedä kohtaisinko musiikinteossa samanlaisia ongelmia. Musikaalinen ulottuvuus saattaisi auttaa, jotta elämä ei pysähtyisi diskursiivisiin tiloihin, joita aika vain kasvattaa, eli jotta ei jäisi asumaan niihin ongelmiin, joihin vain on sattunut törmäämään.
Voisin tuhlata miljardeja elämiä.
Naispuoliset ystäväni lienevät siis oikeassa: olen ensisijaisesti verbaalinen elämänmuoto, joka saattaisi vielä oppia kirjoittamaan runoja.
Olen pitänyt itseäni lahjakkaana aivan muilla alueilla, mutta niistä tempuista, joita jostain syystä osaa tehdä spontaanisti, ei pidä tehdä liian yksioikoisia johtopäätöksiä. Piirustustaito ei tee arkkitehtia eikä matemaattisten periaatteiden taju tee luonnontieteilijää. Saivartelukyky ei tarkoitakaan, että ajattelu olisi analyyttistä ja kirkasta silloin kun sen pitäisi. Mahdollinen omaperäisyys osoittautuu monissa yhteyksissä taakaksi, josta eroon pääseminen vaatii itsekieltäymystä ja todella kovaa työtä.
Olen aina koettanut pelastaa ilmiöt luonnollisella kielellä. Koulussa minua pidettiin kauheana selittäjänä. Opin, että selittäminen on samaa kuin selittely, siis pahasta.
Kuka kieltää käyttämästä kieltä?
Tätä mietin, kun katselen sisäpihan yötä: Näppäimistön keskimmäinen levittää ruskeaa valoa, verhoihin jää hajanaisia lehviä. Omenankuva heijastuu ikkunasta.
Väsymys muuten näyttää parantavan jossain määrin arvostelukykyä: Ei jaksa uskotella itselleen sellaista, mitä ei jaksa uskoa. Ei jaksa turtua. Tekoreipas, tekojärkiperäinen retoriikka ei mene läpi. Hahmontunnistus käynnistyy. Uni.
Timo 01:23
