21.6.05
Pöpperö
Maa on ensin pakkosivistetty. Sitten säikähdetään, minkä sivilisaatio paljastaa.
- Roo Ketvel, muistinvarainen sitaatti
Olen taas ollut ryhdistäytymässä. Ensi töikseni poltin kirjat sisältäni.
En siis ole viime aikoina pahemmin harrastellut kirjallisuutta. Sen sijaan olen keskittynyt hoputtamaan itseäni moninaisiin töihin ja kuivaharjoitellut kaikkien kuviteltavissa olevien moraalinvarijoiden mielistelemistä, ettei kuitenkaan tarvitsisi odottaa konkreettisia tuloksia, jotka voisivat olla vääriä omastani ja muiden matalamielisten mielestä. Nähkööt itse, mihin tiensä vie. Ylevämielisethän oppivat muutenkin.
Mutta rentoina kesäöinä muutan vaivihkaa vaihtoehtoväen leiriin. Panen toivoni öihin. Silloin mieleeni alkaa tulvia kuvia ja sanoja: koivut muodostavat kehän; "...kunnon kulosaarelaisjuhlariemu..." Kun lojuisin vain sängyssä unenpöpperöisenä ja sanelisin nauhalle orakulaarisia lauseita (tarvitsisin hyvän mikrofonin), olisin varmankin tuottavampi ja yhteiskunnalle hyödyllisempi kuin mitenkään muutoin.
Keinotekoinen päihtymys pilaisi tällaisen tilan oitis. Nimittäin tärkeintä on pysyä siinä luulossa, että on täysin sovinnainen. Täytyy jaksaa uskoa viattomuuteensa. Tilassa voi olla yksin tai kaksin, ja jos kaipaa seuraa, se tulee valita siten, että (a) se ei turhaan ärsytä tai närkästytä ja että (b) itse on omasta mielestään kuitenkin se kiltein ja värittömin eli aina äidin ja hänen neuvojensa puolella.
Meidän tulee pysymän vakaasti siinä uskossa, että kaikki ideamme ovat arkipäiväisiä perusasioita.
Näitä miettiessäni poikkesin pitkästä aikaa kirjastoon. Etsin Imre Kértesziä, löysin aforismin.
Timo 21:58
