14.6.05
Tiistain vastaisena
Puut elävät omaa elämäänsä. Haavat.
Olen vähän herkässä tilassa. Miten kesäyön esittääkään, on se sentimentaalinen klisee, mutta ettenkö värisisi kuin haavan lehti, jos olisin näistä hetkistä kiinni.
Lakeuksilla on täysin tyven yö. Pellonlaidan haapa ei liikahda, mutta pilvet valuvat alas taivaankantta. Ilma on kaunistumassa. Naakkaparvi päivystää katulampussa.
Kello 00:18 tuuli viriää yhtäkkiä. Naakat ovat kadonneet, ja alkaa näkyä paljasta taivasta vähän liikaa.
Yösydännä paljon herttaisenväristä valoa. Pieniä värähdyksiä latvuksissa.
Herään ankaraan ropinaan. Kesäkuu, sekopää.
Timo 22:55
