Avutonta metallurgiaa ja keskivaikeaa autismia, osa 1: raskaan musiikin musta rautahäkki
"Meidän tehtävämme on perustaa metallivaltio", julistaa Teräsbetoni. Metal state, hmm, ei hassumpaa.
Luin juhannussa sisämaassa Aamutähden vai mikä se nyt onkaan viikonloppuliitettä. Valo sen nimi oli. Lehdessä väitettiin, että betoniveljet ovat saman tien sortuneet poliitikoiksi ja selitelleet, ettei kyse ole suinkaan oikeasta valtiosta vaan jonkinlaisesta tilasta, joka syntyy bändin ja yleisön välille. Taivas itkee jäätä tästä häpeästä! (Kumma kun ei itke.)
En ole koskaan ollut todistamassa oikeaa metallisoitantaa. Sain käymälöitsijältä velkojen maksuksi tiketin, joka oikeuttaa pilvettömän kesätiistaini vaihtumaan Mustaksi Sapatiksi. Tämän kirjoittajalla on tiettyjä ennakkoluuloja hevikansaa kohtaan, mutta koska tämä musiikinlaji on näillä raukoilla rajoilla juuri nyt niin tärkeä, en halua väheksyä tilaisuutta kollektiivisen piilotajunnan valaisemiseen. Onhan nykymetallin mustanpuhuva valtavirta veloissa juuri Black Sabbathille, joka on tänään Helsingissä alkuperäisjäsenineen vaatimassa osuuttaan.
Ei, se joka huutaa "soittakaa Paranoid", en ole minä.
Näin viime yönä unta esiintymispaikasta: Pyroteknisten turvallisuusvaatimusten takia se on yliopiston kemian laitoksen suurissa bunkkerimaisissa tiloissa, joiden päälle on rakennettu ainakin kirkko. Seisomapaikkoja ei ole. Tuolit ovat ryhdikkäissä riveissä kuin koulun juhlasalissa. Etummainen rivi on lavan reunassa, mutta sen rintamasuunta on lavalta poispäin.
On kiinnostavaa, että on erikseen olemassa black metal. Mitä väriä ne muut muka tunnustavat? Vaikuttaisi siltä, että metallitaivas on öisin musta ja päivisin ehkä lyijynharmaa, mustavalkoinen siis korkeintaan.
Hahmottasimme ehkä hieman lisää sävyjä, jos kalloihimme mahtuisi se yksinkertainen fakta, että hevi on sittenkin rautalangasta väännettyä musaa. Saattaisimme iloksemme löytää metallisoundeista päästövärejä ja kevyttä ruostettakin. Kuultuamme nämä herkät sävyt joutuisimme kuitenkin tyytymään siihen, että heavy-metalli on lahinnä rautaa, johon käytännössä aina sekoitetaan myös hiiltä, teräkseen vähemmän, valurautaan enemmän. Kumpikin alkuaine saa mielikuvissamme aika mustan hahmon, rauta toki vähemmän. Metallin raskaus olisikin täten epäolennaista: rautahan ei ole järin painavaa; liukas elohopea sitä vastoin on, kuten lyijykin, tuo heikko ja pehmeä metalli. Onpahan vain yleistä, stabiilia ja yhä yleistyvää, rauta, tuo jäyhä perusmetalli, jonka ytimen sidosenergia on alkuaineista korkein.
"Cosmological models with an open universe predict that there will be a phase where as a result of slow fusion and fission reactions, everything will become iron."
Seuraavassa osassa käsittelen erilaisia värimetalleja ja saatan sanoa myös sanasen radioaktiivisuuden musiikillisesta merkityksestä.
[Kolmanneksi viimeistä kappaletta stilisoitu 6.7. klo 3.03]
Timo 18:06
