29.7.05
Etäinen muistutus
Onko niin, etten pysty hakemaan kirjoittajakouluun, ennen kuin olen valmis kirjoittaja; ennen kuin ilmaisuni on niin varmaa, että se kantaa jokaisen deadlinen yli niin jämäkästi, etten tunne minkäänlaista töyssyä? Sitten vain kirjoitan ja kirjoitan. Välillä piirrän jotain ja tietenkin pidän asuntoni siistimpänä kuin nykyään. Ei kuulosta järin miehekkäältä elämältä.
Kuulkaa pehmeän miehen sanat, lausuu näyttelijä radiossa. Ääneen on lisätty kaikua. Minä kirjoitan nuo sanat vanhalla futon-patjalla maaten, vasempaan kyynärpäähäni nojaten. Akvaarion suodatin säksättää taustalla. Kaapissa on kirjoja: mitä sattuu, ajattelen. Mutta kuinka paljon noihin kirjoihin onkaan vaadittu oppia ja työtä? Suljen silmäni ja tunnen hetken verran sivuun jätetyn onnea: saan olla rauhassa. Oppisinpa olemaan rauhassa. Kaikki ajatukset virtaavat soinnukkaina ja unohtuvat saman tien. Täytyy juoda jotain.
Pölyä on hiottu huomaavaisesti aforismeistaan.
Tulemme näkemään sen minkä tulemme näkemään. Olisipa minulla menetelmä, jolla voisin kirjoittaa silmät kiinni.
Harjoitus tekee mestarin. Huomenna on helpompaa, ylihuomenna ehkä liiankin vaivatonta.
Timo 15:57
