16.7.05
Idealisti näyttämöllä
Rauno Räsänen kommenttipalstalla:
Olet siis jo matkalla kulttuuri-intelligentsian tartuffemaisen tekopyhälle joskin samalla itseironiselle näyttämölle!?
Todellisen kulttuuri-ihmisen kaksi perustuntomerkkiä nimittäin ovat lähes totaali yhteiskunnallinen hyödyttömyys (tuottamattomuus) ja itseironia. (Tämä pätee etenkin runoilijoihin.)
Jos kulttuuri-intelligentsia määritellään noin, niin kaipa minä olen ollut siellä jo, tai pikemminkin näyttämön takana, kun olen koettanut naiivisti paeta tuota tekopyhyyttäkin. Kun yleisö asettuu paikoilleen, tämä asenteeni paljastuu kahta suuremmaksi tekopyhyydeksi - siinä sitten kamppailevat viattomuus-hybris ja realismi-hybris, mikä on vähintäänkin yliampuva ja mauton asetelma. Jos ikiaikaiseksi vertailukohdaksi asetetaan kaikesta sosiaalisesta abstrahoitu luonnontiede ja ja matematiikka (jotka ovat liian viattomia ja realistisia kyetäkseen ilmaisemaan oman viattomuutensa ja realisminsa), niin moraalisen migreenin ainekset ovat valmiit.
Yhtä kaikki tuntuu siltä, että lähestyn tuota yhteisöä toiselta suunnalta kuin Räsänen esittää. Minullehan tällainen palstaviljely, niin ilmeisen turhaa kuin se onkin, on eräs epätoivoinen yritys luopua siitä-mikä-osoittautuu-haihatteluksi ja tehdä jotain konkreettista ja toivottavasti hyödyllistä. Se, että itseironiasta tulee julkista, on jo poliittiselle mielipiteelle periksi antamista, turhamaisuudesta puhumattakaan. Sietämättömän vulgaaria, etten sano... Yää, tahdon kotiin... Omaansa ja toisten raadollisuutta ymmärtäisi parhaiten, jos ei tarvitsisi hieroa nenäänsä siihen.
Timo 07:56
