27.7.05
Julkilukijuudesta
Illuusia kertoo vierastavansa kirjoista kirjoittamista ja mainitsee vielä erikseen blogeissa harrastettavat topten-listat ja vastaavat suosikkiluettelot. Tässä hän puhuu kauniisti minunkin puolestani, kauniimmin kuin mihin oma taitoni ja itsetuntoni riittäsivät. Toisaalta olen viime päivinä maininnut joitain lukemiani kirjoja - siitä ilosta, että tosiaankin luen, enkä vain blogeja; että uskallan jälleen lukea ja viehättyä lukemastani. Mitäs pahaa tässä.
Toisten suosikkilistat kuitenkin näyttävät heimotunnusten esittelyltä, identiteettiä rakentavalta julkiselta kuluttamiselta, ja minä kavahdan sellaista spontaanisti, sillä olen paitsi narsisti, joka uskaltaa kiintyä vain omiin ajatuksiinsa, myös juntti, kaiken lisäksi eteläpohjalainen - tai jotta asia olisi vielä hankalampi, Pohjanmaan laitamaiden "sudeettisavolainen", sen sortin pientalonpoikainen sielu, joka kieltää jukuripäisyytensäkin. Vasta pitkään etelässä asuttuani ole alkanut oppia, että voi olla ihan hyvä kuulua johonkin, sen sijaan että vain toivoisi olevansa jostain kotoisin. Tähän on tarvittu tamperelaisten pehmentävää vaikutusta, eksentrikkojen peesailua, hengenheimolaisten löytämistä yllättävistä kuvioista. Mutta edelleen henkilökohtaiset kirja- ja levylistat herättävät outoa vastenmielisyyttä, epäluuloa ja alemmuudentunteita.
En kyennyt osallistumaan taannoiseen musiikkimeemiin. Koetin kirjoittaa suhteestani musiikkiin: jutusta tuli niin neuroottinen, etten enää tunnistanut siitä itseäni.
Muistan kuinka nuorempana koetin nähdä itsestäni unta, mutten ollut varma, miltä näytän. Muista ihmisistä (paitsi ehkä isästäni) minulla oli elävä ja luonteva mielikuva, mutta itsestäni ei. Mutta viime yönä ilahduin voidessani tunnistaa hahmoni, ehkä vähän kaunisteltuna, mutta parempi niin.
Timo 10:25
