12.7.05
Metapuheesta etäkirjoittamiseen, osa 2: En lukisi arjen lakia
Olen jotenkin onneton. En tahtoisi olla. Nyt on kesä. Lupasin jatkavani koetta eilen, ja luonnollisesti tämän lupaukseni synnyttämä paine sai ilmaisukanavani tukkoon. Näin käy aina. Haihattelija, kuten minä, haluaisi tehdä asioita vapaasti ja luonnollisesti. Tämä romanttinen luovuuskäsitys ymmärretään usein pahantahtoisesti väärin. Herkkyys on kuitenkin totuus, tai aiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiinain (ainakin) herkkyyden kokemat loukkaukset, jotka suistavat ajattelun oikealta tieltään.
En halua tuntea syyllisyyttä luonnollisesta asiasta. Tämä syyllisyys tuhoaa kaiken, saattaa unohduksiin sen, mitä olisin voinut, olisin voinut, olisin voinut... Siksi ei pitäisi luvata mitään, ja kuitenkin pitäisi voida luvata jotain. Olenko minä todella näin hauras, paljon hauraampi kuin monet, jotka ovat etsineet apua mielenterveysongelmiinsa? EIkö tällainen vertailu ole kuitenkin täysin turhaa sikäli, ettei ajatteluni päämäärissä kuten ei muidenkaan heikkojen yksilöiden korkeimmissa ideaaleissa ole mitään, luonnotonta, hullua, naurettavaa tai vähemmän-kuin-yleisinhimillistä. Tämä vähemmän-kuin-yleisinhimillinen koskee pelkästään arkisia järjestelyjä, joiden en soisi hallitsevan elämää.
Nämä ovat naiiveja sanoja, sillä kirjoitan taas katsomatta ruudulle. Sen koetan luvata, etten sensuroi mitään pelkurimaisista vaikuttimista.
Kirjoittaessa on paljon parempi katsoa taivasta, karttaa tai edes kirjahyllyä kuin tekstiliuskaa. Tärkeän ihmisen selkä voi olla hyvä myös, mutta jaettuun vuoteeseen en näppäimistöä toisi. Kokeilin. Ajattelu tuntui hullulta, vaikka itse väline liimautui kätevästi pehmoiseen ihoon.
En halua lukea tekstejä, jotka jatkavat arkea lomallakin. En edes hyviä tekstejä, en tekstejä, jotka saavat miettimään, kuinka paljon työtä tuon ja tuon rutiinin hankkiminen on maksanut, enkä tekstejä, jotka vaikuttavat minuun kuin joukko virnuilevia teinejä. (Tai mikä vaikuttaa aikuiseen samoin, en tiedä.)
Väärät asiat pyörivät mielessä. Näin käy kun ei voi olla rauhassa rajoittunut. Iskee kyvyttömyys, iskee kesän nemesis.
Juuri kun turhan valituksen piti loppua, alkaa suurempi ja turhempi.
Olkoon näin.
Timo 16:32
