Polyfonisia fragmentteja 1
Intensiivisesti ajattelevan ihmisen silmämunat liikkuvat usein nopeasti puolelta toiselle. Aivopuoliskot pallottelevat?
Mietin, onko ajattelu minulle "sijaistoiminto", kuten olen joskus esittänyt. On kai se kuten melkein mikä tahansa, etenkin elämässä joka on turhautumisten sarja tai jatkuvaa periksiantamista, joka jatkuu välttelynä. Siitä syntyy juoni, jossa kaikki teot tehdään vain siksi, ettei oikeaa tavoitetta saavuta tai sitä ei edes uskalleta asettaa.
Minun on kirjoitettava itseni pinnalle. Näen kaiken menneen hajanaisena. Tietämättömyyttä tietämättömyyden jälkeen, ja sama jatkuu...
Unessa omia mielipiteitään kuulee jatkuvasti toisten suusta ja tapahtuu muitakin mainioita yhteensattumia.
Näppäimistön kanssa peiton alle: kirjainten tulisi loistaa pimeässä. Mitään muuta ei olisi. Aivastuskohtaus katkaisee herkän hetken - psykosomaattinen allergiako ratkaisee itsekritiikin ongelman väliintulollaan?
Mitä me kaksi, minä ja näppäimistö, olimmekaan tekemässä? Valloittamassa maailmaa, puhdistamassa toisen suuta, etsimässä sanoja. Ja asiaa, jos se ei olisi kateissa, voisin siirtyä suoraan siihen. Mutta minun on kirjoitettava itseni pinnalle, noustava hitaasti. Sukeltajantaudille on sangen helppo keksiä henkisiä vastineita.
Olen kirjoittanut viime paljon päivinä fragmentteja. Palaan niihiin. Nyt jatkan sukelliustani. Kyllä, se on fantasia, jota voin paeta johonkin toiseen, pinnallisempaan. Mutta suurimmat kertomukset uivat syvimmällä. Ne ovat suuria ja syvällä sikäli kuin ne yhdistävät ja selittävät pienempiä kertomuksia. Nämä metaforat voisivat sotkeutua pyörteisiin miten tahansa ja silti - ja siksi - jossain alapuolella erottuisi suuri hahmo. En vielä tunne motivaatiorakennettani lainkaan (fraseologisesti: en tiedä mitä tahdon) - mutta kun pysyisin näppäimistöni ääressä, 29 kirjainta saattaisi paljastaa minulle...
Koetan siis seurustella näppäimistön kanssa. Pelottavaa. Vaikea uskoa tällaiseen suhteeseen.
"Älä ujostele, ota aloite!" Aloite liukuu jossain, lähellä pohjaa. Mutta onneksi näppis on mukava.
*****
Nukun. Mutta kesäahdistus vain kasvaa, matkasta jäämisen pelot. Voi olla hyödyllistä kirjata niidenkin hetkien aatokset, jolloin en saa aikaan mitään.
Miinulla voisi olla sanottavaakin, mutta ensiksi ehtii isesääli.
Ja -iva.
Sen kautta, mitä olen tiennyt, tai ajatellut, en ole koskaan löytänyt yhteyttä yhteiskuntaan. Olen hyödyttömän tiedon kokoelma. Kaikki tietämykseni on joko liian yleistä tai liian erityistä. Olen kuitenkin oppinut jakamaan reflektioita, ja sitä kautta olen muodostanut paljon yksityisiä ja epävirallisia kontakteja, ystävyyssuhteita. Mutta tietäminen sinänsä on autistisen turhanaikaista ja tieto triviaalia, kun yksilö jää sitä tuottavan ja soveltavan yhteisön ulkopuolelle. Tieto jättää yksin; mielikuvitus yhdistäisi, mutta primitiivinen kiinnittymisemme uskomuksiin tulee esteeksi.
Päälleni on kasaantunut monien sukupolvien naiivius.
Vaivun taas uneen. Tätä laiskuutta on vaikea puolustella, vaikka kaikki merkityksellinen piilottelee siinä. Äiti on tuossa, pyyhkii pölyjä. Siirrän vaatteeni pois tieltä. On aina ollut helpointa pysytellä poissa tieltä. Luonto rehottaa ikkunan takana; minä pysyisin poissa tieltä, koettaisin vain oppia. Minulle on riittänyt, että olen säännöstellyt tietämättömyyttäni ohjaamalla uteliaisuuteni kulloinkin sopiville sivuraiteille.
Pari tiukkaa sanaa, eikö niin olisi hyvä.
Ei köniin. Pari tiukkaa sanaa.
Liikkuuko siellä vielä jokin. Sade antaa sanoille tiettyä arvokkuutta, mutta tahtoisinkin puhua järkeä. Sitä tulee useampi millimetri nyt.
Pidin runoutta järjettömyytenä taikauskoisin perustein. Jäljet pelottivat, se nuorena kuolemisen malli. Naureskelin angstipaskalle muiden mukana. Mahdollisesta herkkyydestäni en tahtonut tietää mitään.
Isieni mailla eliniänodote on pidempi kuin entisajan romantillisessa runoudessa. Vanhemmiksi eletään, kuollaan kuusissakymmenissä. Kun puolisoista toinen kuolee, toinen seuraa usein perässä. Älkää uskoko minua: luenhan hautakiviä kainosti kuin lyriikkaa, vaikka en voi täysin peitellä uteliaisuuttani.
Halveksuntaa kannattaa tosiaan varoa. Se on tuottanut paljon pahaa jälkeä.
Uskomukset ovat tyhjiä ilman toiminnallisia kytköksiä, vaikka ne eivät lakkaakaan olemasta, ja uskomusten pragmatiikka ylittää aina yksittäiset ajatusrakennelmat mutkikkuudessaan. Toiset ovat kuitenkin valmita asettamaan jopa rationaalisuuden edellytykseksi jonkin tietyn uskontunnustuksen. Tämän keskiaikaisen mentaliteetin sitkeydelle on pakko olla jokin evoluutiopsykologinen selitys.
Mielestäni tunteisiin pätee sama mikä tietoonkin tai ja uskomuksiin ylipäätään, mutta tunteen vaikutus toimintaan on välittömämpi ja vähemmän spesifi. Motivaatiotekijöitä nimitettäneen jokseenkin säännönmukaisesti tunteiksi, mutta erityisesti tunteiksi nimitetään tiettyjä mielentiloja, joiden intentio on sosiaalinen: tässä mielessä tunne etsii aina vastakaikua, ja yksityiseksi jäävän tunteen kuvauksessa on aina jotain hieman surullista.
Siksi kannattaa olla varuillaan, kun tunteenpurkauksia ryhdytään torjumaan tai puolustamaan lähtien siitä, että tunteet ovat henkilökohtaisia ja yksityisasioita.
Tunteet siis toteuttavat intersubjektiivisia rakenteita. Tunteeseen vetoaminen ei mitenkään ratkaisevasti poikkea havaintoon, auktoriteettin yms. vetoamisesta. Tunnepuhe on julkisen kritiikin piirissä kuten kaikki muukin puhe - mukaan lukien sellainen retoriikka, jossa eksplisiittisesti irtisanoudutaan tunteista.
Hedelmistään puu saa elantonsa. Hedelmillään puu hyödyttää metsää ja tunnettuudellaan (niin kuin ruumistisesti) - Tommin puu sillä, että se jättää toiset puut rauhaan.
Kasvoin muutaman tietosanakirjasarjan parissa. Se ei ole paljon, mutta riittää eroksi. Populaaritieteelliset teokset on kirjoitettu kaltaisilleni. Ne imartelevat lukijaansa - aivan erityisesti onnistuessaan loukkaamaan tämän yleissivistystä ja älyä.
Olen voimaton teoreettisuuteni takia ja teoreettinen voimattomuuteni takia. Fyysikoilla on taipumus vakuuttaa, että käypä teoria on käytännöllisintä ja voimakkainta mitä on. Mutta teoriasta kiinnostunut yksilö voi vaikuttaa maailmanmenoon ja kokea vallantunnetta vain ammatillisen verkoston kautta.
Entä sitten?
Timo 15:31
