1.8.05
Väännöksiä
Kivikkokimalaiset kömpivät ahdekaunokeissa. Tyttölapset hakeutuvat laumoihin, joissa heidän kesäinen kauneutensa latistuu.
Kävin eilen Faces-etnofestareilla hieromassa Lauran niskaa. Pikkurilliporvarillisuuteni korostuu hippien keskellä (en kykene riittävään rentouteen ja pitkästyn), ja se on vahvistumassa muutenkin, kun nyt vuosien tauon jälkeen olen jälleen innostunut arkkitehtuurista - ehkä innostuneempi kuin ikinä, ovathan nämä vuodet merkinneet jonkinlaista kaunosielun vapautumista wannabe-nörtti-sielun estoisesta ja skeptisestä kuoresta.
Tapasin alkukesällä vanhan kaverini, joka oli aikeissa osallistua arkkitehtikilpailuun ja kaipasi apuvoimia. Sen, millä tavoin kilpailuprojektimme on tähän mennessä edistynyt, katson jo voitokseni. Tämä on tietenkin vain alkua: ambitiovarastoni ovi on vasta murrettu.
Timo 20:54
