20.9.05
Rannalta
Syksyn tultua kesämelankolia voi tuntua hieman tunkkaiselta:
Lauantai-iltana kolmaskymmenes heinäkuuta poikkesin noilla kaupungin eteläisillä rantamailla, joille hakeudun harvoin. Söin vain jäätelön ja palasin takaisin. Rannalla liikehti ja lojui epämääräistä ainesta: koppavan tylsiä porvarispenskoja. koiranomistajia ja turisteja. Horisonttia väritti myrkynvihreä usva. Kiinnostavaa.
Matkailu on mukavinta, kun ei mene liian kauaksi kotoaan. Silloin ei tarvitse turistioppaita
eikä matkaohjelmaa. Flanöörinä voi keskittyä hämmästelyyn, mutta kesän kypsyessä joutilaisuus on jo täyttä työtä: esteetin aistit kuormittuvat nopeasti ja muisti vuotaa yli. Ei sitä kestä kovin pitkään. Kesä on lyhyt ja liian tiivis. Oman mielenrauhan takia voisi olla parasta jättää kesän vietto mahdollisimman väliin ja keskittyä hallittavampiin hupeihin.
Sinä päivänä koetin mietiä, miten operoida viriketulvassa... Tuossa vaiheessa jo teeskentelin itselleni - sen olen aina osannut.
Tyhjäntoimittajan tyypillistä itseihailua!
Tuossa vuodenajassa on tosiaan jotain mätää. Epämääräisiä tyydyttämättömiä odotuksia: Beckett tuolla, tuolla se naisille suunnattua kirjallisuus, jota tällainen kölvi ei ole ymmärtänyt lukea. Teeskentelyä: Joyce.
Kuvittelen johonkin elokuvaan hirttäjäiskohtauksen, jossa rivoäänisisistä peltiämyreistä kaikuu Stayin' Alive. Haluatteko tietää, miltä tuntuu tulla hirtetyksi jaloistaan pitkään kumiköyteen? Rantaan on aivan sitä varten pystytetty valtava nosturi. "Hankkikaa elämä!" on kaikkien huulilla, etsivät sitten sitä eli tätä. Toiset hankkivat tuon ja toiset tämän.
Koira on samaa maata kuin me muutkin: isäntä heittää pallon mereen yhä kauemmaksi ja kauemmaksi, ja koira hakee pärskyen. Ilmekään ei värähdä isännän kasvoilla.
Joillekuille kaikki se, millä ei ole ilmeistä funktiota, on teeskentelyä. That's so pretentious. Suomalaisille teeskentelyä on se, mille ei voi osoittaa selkeää kausaalista syytä: ilo ilman viinaa.
Niin tai näin, teeskentelen.
Timo 23:14
