13.10.05
Kaunisteltua eilistä
Yleisten lakien ymmärtäminen ei valitettavasti riitä. En ole yksin. Kaikissa rakenteissa on ihmisiä, likaisia, limaisia ihmisiä.... Ihmisiä, joiden kanssa tulen toimeen päivä päivältä paremmin, mutta ehkä on jo liian myöhäistä: itseriittoisuuteni on jatkunut kauan ennen sitä, kovin kauan. En jaksa tänä iltana kirjoittaa mitään kovin älykästä - tai en kykene siihenkään vähään kuin yleensä. Tämä ei ole mitään metodista alemmuudentuntoa, jolla yrittäisin horjuttaa lukijoitteni itseluottamusta, vaan niin vilpitöntä itsesääliä kuin mihin pystyn: en millään yllä sille tasolle, jolle halajan.
Kirjoitan taas etäällä koneestani langattoman näppäimistöni varassa, enkä ole lainkaan varma, että signaali saapuu perille. Otan ennemmin sen riskin, että puhun seinille, kuin tuijotan tekstiäni ja sotkeudun ruudulla vilistäviin sanoihin.
Tajunta, joka virtaa, on minun tajuntani, valitettavasti. En pääse siitä irti millään paroni von Münchhausenin metodilla. Haluan paeta, haluan olla riippumaton, haluan olla vapaa, ja pelkään että tämä näkyy tekstissäni ja antaa aihetta moralisointiin. Olen ehkä vastuuton, mutta en pahantahtoinen.
Olen aika tyypillinen bloggaaja. Kirjoittajana minulla ei ole ollut kummempia ambitioita, suoriutumiskuvitelmia lähinnä, täysin epärealistisiksi osoittautuneita, romuttuneita. Kun kulttuurisen pääoman puutteeni on paljastunut, olen melkein tyhjän päällä. Onneksi on ystäviä.
Timo 10:16
