23.10.05
Keskiöinen
Alakuloinen kiertää yhä uudelleen samojen linkkien kautta odottaen, että sivut päivittyisivät. Koko elämä vartoo muualla, mutta muualle ei voi mennä, kun mieli tahtoo juurtua maahan. Ikkunalla yksi himmeä lamppu, varjostimen osat levällään.
Toisesta ikkunasta näkee tänne sisään. Musta valoverho ei riitä näkösuojaksi. Eikä sade.
Mutta ei pidä hätäillä, ei kysellä turhia, vaikka jokaisen kunnon ihmisen, joka osoittaa kunnollisuuttaan esimerkiksi bloggamalla tai masentumalla, velvollisuudentunto sitä vaatiikin: "Tämäkö nyt on sitä keskeislyriikkaa, saatana?" Vaatii, kunnes uhri väsyy häpeämään - siinä reilu systeemi. On siis pysyttävä keskiössä, säälimättä säälittävä sitä ihmistä siinä keskiössä, oli se klisee miten kliseessä, kieli oppimatta, käsitteet miten epäselviä, väitöskirjat kirjoittamatta, todistusaineistot kokoamatta, toteutukset valvomatta ja tavarat muuttamatta.
Hiirimattona ollut kirja avautui loisteputken säristessä suoraan oikeasta kohdasta: "Kirjallisuus. Sanataide. Nuotion äärellä metsällä tai luolassa syntyi väsyneen metsästäjän mielessä hokema..."
Kun olin lapsi, asiat olivat artikkeleita tietokirjassa.
Timo 00:00
