3.10.05
Monimerkintäisyydestä
Mahdollisimman monta kertaa päivässä! Siinä olisi itua: antaa merkinnänpoikasen mennä kaikkine heikkouksineen ja kömpelyyksineen - ja olla itse vain julma vieroittaja, unohduksineen, ohuuksineen. (Tekisi mieleni täsmentää taannoista mietelmääni: Herkemmät ovat parista kohtaa ohuita, karkeammat kauttaaltaan.)
Uudesta reippaasta käytännöstä olisi se etu, että kunkin ajanjakson ominaislaatu tarkentuisi ja tallentuisi paremmin myöhempää käyttöä varten. Myöhemmällä käytöllä tarkoitan esimerkiksi fiktiota, jonka kirjoittajan on osattava luoda luontevia "tilasarjoja", joiden läpi henkilöhahmot kulkevat esimerkiksi yhden päivän aikana. Kouluiässä ruokatunnin kokemukset saattoivat riittää yhdeksi mielikuvituskirjan luvuksi - mikseivät sitten aikuisena oikean kirjan?
Vaarana on tietenkin lukijan mielenkiinnon ja uskon totaalinen romahtaminen.
On aivan tavallista, että kun kirjoittajalla omasta mielestään on paljonkin sanottavaa, lukija ei sitä löydäkään, ja päinvastoin. (Tosin teen ehkä vääriä johtopäätöksiä kommenttipalstojen perusteella.) Kun teksti muuttuu myöhempään käyttöön liittyvien taka-ajatusten varjonäyttämöksi, tämä kommunikatorinen epäsuhta varmaankin vahvistuu äärimmilleen.
Tämä on kuitenkin välttämätöntä. Minun on asetettava seuraamani langat framille kaikessa ohuudessaan ja hentoudessaan, jotta voin kehratä niihin vahvistavia säikeitä.
Timo 12:49
