10.10.05
Puhe viikon aluksi
Vietin sunnuntaina vapaata vakavammista pohdinnoista ja elvytin kuin elvytinkin Vapaamatkustajan.
Suu Puhtaaksi -projektin nimissä minä...
Siinä vaiheessa kun alamme nimittää ajattelua itseterapiaksi, meidät on totta vie lannistettu. "Aikuisina" meidät on aina jo lannistettu, ja silloin kun kylvämme epäluuloa ja epäluottamusta oman olomme helpottamiseksi, uskomme kerrankin puhuvamme asiaa. Näemme, että vilpittömyys ei kannata - silloin harvoin kun se ei näytäkään itsekeskeiseltä ja typerältä, se tavalla tai toisella osoittautuu sellaiseksi:
Lapsi huomauttaa keisarille alastomuudesta. Sokrates kyselee kieroja. Jeesus haastaa kirjanoppineet. Jokaisesta tulee vartiksi sankari! Toimittajat vievät epäuskon epäevankeliumia eteenpäin. Kansa kyynistyy heidän edessään.Papit ovat konsultteja, ja konsultit pappeja. Sama hurlumhei pysyy ja paranee. Lasten alastomuus kiusaa aikuisia, demagogit kyselevät kieroja ja insinöörit haastavat kirjanoppineet. Julkisuus suosii illuusiottomuuden illuusiota, turhamaista inhorealismia ja halpoja efektejä. Kun jossain raitis näyttelijä lausuu rehellisen mielipiteen, kuuluuko ääni?
Puheessa on paha pyrkiä mihinkään. Hyväänkään.
Ole kuitenkin hyvä ja
puhu, sillä aseet eivät vaikene.
Just keep talking
Niin kauan kuin henki pihisee.
Timo 13:31
