18.10.05
Vaikkukorvan laulu
(Luonnos.)
Laitan korvaani rikki poljetun nappikuulokkeen. Mitä oikein teen?
En vieläkään tunnista vaikutustani ajoissa. On paha ajatella että olisin oikeasti mukana. Mitä se tarkoittaisi, etten olekaan vain seuraamassa kiltisti luonto-ohjelmaa ja vähän aikuistenkin oikeaa elämää? On kiehtovaa mutta pelottavaa päätyä osaksi tuota jotain. Mitä se tarkoittaa, ettei eläkään vain omassa päässään ja peilikuvassa? Uskaltaako sitä ajatella?
Millaiseen lepsuuteen minulla tai meillä on varaa ihmissuhteissa? Tunne-elämän rappio ei ole leikin asia.
Entä musiikki? En ymmärrä siitä mitään. Millaisilla sosiaalisilla liimoilla päädyn sekoittamaan pääni, kun laitan korvaani rikki tallaamani kuulokkeen? Jos pidän tietynlaisesta musiikista, odotan ihmisiltä tietynlaisia asioita. Ihmettelen toisten valmiutta lausua julki odotuksensa. Musiikin muodossa ovat valmiita tunkeilemaan milloin minnekin. Antakaa minun elää omassa päässäni ja pitää itseäni epämusikaalisena!
Vakavammin puhuen: Vaikuttaminen sinänsä ei merkitse mitään; olennaista olisi se, että on yhteisiä ihanteita ja ideoita, joiden puolesta toimia ja joista ammentaa merkitystä. Siksi on tärkeää kunnioittaa ja kannustaa kaikkea sitä, mitä viime kädessä haluaa kunnioittaa ja kannustaa.
Timo 11:09
