19.11.05
Todellisuustase
Olin taas matkalla kouluun. Siinä sillan nurkalla, suojatietä ylittäessäni, seuraani lyöttäytyi kaksi nuorempaa koululaista (jotka tosielämässä tuskin enää ovat koulussa, sikäli kuin saatoin tunnistaa heidät). He irvailivat ilmeiselle aikeelleni. Selitin heille, että olin menossa parantamaan ylioppilastodistukseni arvosanoja (miksi, sopii kysyä), mutta alkoi tuntua siltä, että tänä vuonna olen väistämättä jo liian vanha tälle tielle. (Viljelen itseäni paljon tekstissäni: poistin sanan "minusta".) Niinpä kuljin läpi koulun pihan suoraan kirjaston ovelle, joka olikin onneksi pian aukeamassa ja jonka edessä tyttöjono odotti sisäänpääsyä.
En juuri muista, mitä kirjastossa tapahtui. Keski-ikäiset naiset keskustelivat asiasta, joka saattoi olla mielenkiintoinen. Koulutytöt lukivat kotitaloutta tai ehkä pikemminkin yhteiskuntaoppia. Saatoin kurkkia heidän olkansa yli. Kirjassa esiteltiin minulle uusi käsite: todellisuustase. Ei meille tuommoisesta kerrottu.
Hämmentävää. ("Näin se edistyy.")
Todellisuustase oli jotain kerrassaan perustavanlaatuista. Käsitteen tärkeydestä oltiin nykymaailmassa ilmeisen yksimielisiä, mutta tulkinta näytti riippuvan ainakin uskonnollisista ja poliittisista käsityksistä. Selvää oli, että kaikkien rituaalien ja muiden instituutioiden merkitys seurasi niiden vaikutuksesta todellisuustaseeseen. Koululaiset oppivat arvioimaan elämänvalintojaan siten, että tilit menevät lopussa tasan.
Tämän takia siis minun oli palattava kouluun. Huomasin vaeltavani kirjastossa alusvaatteisillani, sillä olin siellä kuin kotonani.
Timo 00:48
