20.12.05
Kiven läpäisemisestä
Olen tullut osin uusiin ajatuksiin. Keskustelussamme Veloena on hieman mutkan kautta mutta kuitenkin onnistunut vakuuttamaan minut jostain: Toiminta ilman yhteisiä päämääriä on mieletöntä. Aitoja yhteisiä päämääriä ei ole ilman yhteisiä kysymyksiä, yhteisiä ongelmia, jotka on ratkaistava yhdessä. Yksinäiset sankarit elävät vain myyttisessä ajassaan: siksi on nähtävä, miten vaikuttaminen, niin rumalta kuin se kuulostaakin, tulee mielekkääksi ja vastuulliseksi. Vaikuttaminen on joko manipulointia tai vakuuuttamista. Manipulaattoreita emme tahdo olla; vakuuttaminen edellyttää, että on jotain yhteistä, jotain, niin toivomme, totisesti ja viimekätisesti yhteistä.
Tarvitsen ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa ideani, muutoin olen luuseri,tyhjäntoimittaja, Alemman Tason Mies, RUK:sta psykologisella testillä pudotettu. Mutta mitä enemmän voin jakaa, sitä lujemmaksi käy tahtoni, sitä painavammiksi aikeeni.
Kun yksinäinen suomalainen kadehtii autistia, toivoen voivansa rakentaa kaiken itse alusta loppuun, hän koettaa vastata ympäristön kivettyneisiin odotuksiin, hiihtosankareita, hävittäjä-ässiä ja huippuosaajia juhlivan ideologian ihanteisiin. Talonpoikaisen itsellisyyden päälle kasvaneessa suoritusindividualistisessa kilpailuyhteiskunnassa ei kiusaajilla ole luontaisia vihollisia. Kun ei ole järkeä, ei tahtoa, ei merkityksiä. Vain se harmaa kivi.
Älä pyydä elämällesi tarkoitusta. Vaadi mielekkyyttä.
Hylkää uhrialttari, nämä sanat. Osallistu.
Timo 19:58
