|
|
11.12.05
Menneisyyden hallinnasta
Otin tehtäväkseni muistaa. Muistaakseni. Sitähän yhteiskuntakin - eli koulu - edellytti. Muistamista. The truth, the whole truth and nothing but the truth. Keräsin tietoa ja merkityksiä. Niin, keskityin ajattomaan: tapahtumia en juuri muistellut, sillä elämässäni ei sattunut juuri mitään positiivisella tavalla mieleenjääpää. Muistini epäluotettavuus alkoi kiusata minua jo varhain. Oli selvää, että jos en itse muista elämääni oikein, kukaan ei sitä muista (paitsi Jumala). Vastuu painoi. Olisi kurjaa, jos toiset pääsisivät manipuloimaan hauraita muistojani.
Timo 13:42
|
