30.12.05
Surutyöttömän asumus
Joulun jatkamisessa on meille jouluihmisille määrätyt vaikeutensa. Maalla äitimuorin hoteissa pääsin vireeseen, joka nyt uhkaa unohtua kivisen asunnon kylmyyteen ja sen maalarinvalkoisiin seiniin - etenkin jos en tee mitään. Jokin outo paniikki painaa minut helposti paikoilleni ja tuijottamaan parven kattoon, joka on viluisen valkoinen, epätasainen (osa siitä on sileämpää vesivahinkokorjauksen jäljiltä) ja lähellä. Olen asunut tässä tilassa yli seitsemän vuotta, suunnitellut ja kalustanut, mutta en ole vieläkään saanut ympäristöstäni tarpeeksi viihtyisää, sellaista, josta pitäisi ilomielin huolta [joulusiivous on tietenkin tekemättä, huomautus klo 19.04] ja jossa ei epäilisi sanojaan turhan päiten.
Jotkut taiteilijat sanovat tarvitsevansa ehdottomasti valkoiset seinät, jotta mikään ei häiritse mielikuvituksen vapaata liikettä, ja arkkitehdit nyökyttelevät. Olen yrittänyt aikani tulla arkkitehdiksi, enkä sentään kaipaa kukkatapetteja, mutta jokin positiivinen luonne voisi olla paikallaan vaikka työpöydän ylisen seinän pinnassa: markkinoillahan on yhä erikoisempia erikoisvaikutelmia tarjoavia maaleja. Vai peittäisikö seinän sittenkin kirjoilla? Kirjoilla on oltava paikkansa, ja aikansa: se oli joululomalla, ja nyt kirjain luku uhkaa tuntua taas epäilyttävältä paperiroskan penkomiselta.
Epätasaisesti sudittu harmaanvalkoinen lateksi epätasaisesti rapatulla tiiliseinällä ei edes näytä puhtaalta eikä neitseelliseltä; kuolleelta kyllä, elottomammalta kuin valkoiseksi kalkittu hauta. Äitini osti tämän pikku monumentin isäni kuoltua.
Kun muutin tähän urbaanin luolaan, oli mukavakaa aikeeni rauhoittua ja keskittyä intensiviseen opiskeluun - nyt huomaan vain rakentaneeni opinnoillenikin muistomerkkiä, ylläpitäneeni ikuisuusprojektia, joka valmistuessaan ilmeisesti edustaisi kuolemaa.
Vaikka asunnossani on vieraillut ja yöpynyt moni lajitoveri, olen jakanut sen ainoastaan sisäisen naiseni kanssa, oikukkaan, vaativan, saavuttamattoman ja manipuloivan. Nainen on miehen oire, sanoi Lacan.
[Stilis. 21.08]
Timo 18:31
