20.1.06
Sananlaskujen oikeisto ja vasemmisto kevythegeliläisen luupin alla
Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. --- Älä pure ruokkivaa kättä!
Keksikääpäs huviksenne sananlaskupari, joka määrittelee oikeiston ja vasemmiston eron selkeämmin kuin tämä! Sanontaa "purra ruokkivaa kättä" voi käyttää tietysti myös vasemmistolaisin tarkoitusperin, ja "Ei koirakaan pure ruokkivaa kättä" on poliittisesti ambivalentti lause, mistä pääsemmekin ajatukseen vasemmistolaisuudesta jonkinlaisena vallitsevan järjestyksen kyseenalaistamisena, radikalisointina, karnevalisointina ja nurin kääntämisenä. Tällä perusteella - ja myös sananlaskuesimerkin valossa - vasemman ja oikean välillä vallitsee nimittäin tietty epäsymmetria: edelleen nurin käännetty vasemmistolaisuus (alas marksistis-leninistinen negaation negaatio!), joka ilmenisi muodossa "Laula sen lauluja, jonka leipää syöt" tai "Nuole ruokkivaa kättä!" (sikäli kuin niin voisi sanoa ilman ironiaa), ei olisi enää alkuperäistä (mitä ikinä se voisi ollakaan) rehtiä oikeistolaisuutta vaan jotain muuta, pahimmillaan totalitaarista terroria ja lievimmillään postmodernia kyynisyyttä, hieman Niinistön vaalikampanjan tyyliin.
Oikeisto-vasemmisto-synteesin tavoittelua ja poliittiselle kulttuurillemme ominaista keskusta- ja konsensushakuisuutta ilmentää hyvin sanonta "Olemme kaikki samassa veneessä", mutta tämä vastakkainasettelun ylittämispyrkimys
luiskahtaa helposti juuri edellä kuvatun tapaiseksi "negaation negaatioksi" ja ideologiseksi terroriksi. Esimerkkejä tästä riittää: agraarifasismi, demarien yksinvalta, suomettumisilmiöt, rahan teologia, militarismi, ekofasismi... Todennäköisesti kaikilla nykyisillä poliittisilla aatteilla on takanaan yksi tai useampi tällainen totalisoiva käänne, todellinen tai mahdollinen. Näin meidät on rokotettu ääri-ilmiöitä vastaan ja vihitty yhteiseen ja liki yhtäläiseen poliittiseen kyynisyyteen.
[Edit. klo 23.10, 3.15]
Timo 22:16
