8.2.06
Sisältöä ihmiseen
Tulevaisuus on ainakin loputtoman retrofuturismin.
Viimeksi kuluneet pari vuosikymmentä informaatiovallankumouksineen eivät ole totuttaneet meitä mitenkään radikaalisti erinäköiseen maailmaan, vaan pikemminkin ajatukseen, että kuvat ja äänet, joita vaihdamme ja kulutamme, voivat olla millaisia tahansa. Sanoista puhumattakaan.
Tämä ajatus on aika uusi. Sanan ja kuvan periaatteessa täydelliseen vapauteen (jota blogitkin edustavat, joskin teknisesti enimmäkseen hyvin rajoittuneessa muodossa) ei ole aina kaikkialla helppo sopeutua, enkä itsekään kykene kokemaan tämän vapauden lupausta elähdyttävänä kuin ehkä hetken verran aamulla heti herättyäni. Millaiset tekniikat pidentäisivät tätä hetkeä?
Muiden aistien kuin näön ja kuulon kautta välittyvä informaatio on, kuten tiedämme, vaikeampi tapaus, toistaiseksi liian kehollinen. Ja mitä kehoon eli ruumiiseen tulee, olen nyttemmin koko lailla ihastunut siihen sen lyhytikäisyydestä ja sekalaatuisuudesta huolimatta. Kuten olen ihastunut myös tähän ihmeeseen nimeltä tietoisuus, niin huono renki kuin se onkin. Radikaalein transhumanismi - anteeksi, ettei kärsivällisyyteni riitä kunnon argumenttiin - tuntuu minusta juuri nyt pahalta hätäilyltä. Kaikki mitä tähän asti on sanottu, kuvattu, sävelletty, laskettu, esitetty ja rakennettu oikein, on sanottu, kuvattu, sävelletty, laskettu, esitetty ja rakennettu tietoisille ruumiille. Ihminen ei ole kaiken mitta (parempia mittoja on helppo keksiä), mutta kaikki mikä on mitattu oikein on mitattu ihmiselle, ellei sitten jumalalle, jonka odotamme täydellistävän ihmisen tai jonka täydellisyyden odotamme ilmestyvän ihmiselle.
Vai olemmeko sittenkin jo miltei tottuneet kohtelemaan itseämme ensisijaisesti välineinä jonkin tuntemattoman päämäärän saavuttamiseen? Mitä pahaa tässä olisi, jos juuri tämä merkitsisi täydellistymistä, ihmisen, jumalan, koneen?
Ja kaikki mitä saatan tehdä uuden informaation tuottamiseksi tänään tässä ja nyt, on käyttää erittäin kömpelösti tätä erittäin kömpelöä QWERTY-syöttölaitetta. Myisin muuten vanhan PC:ni vastaavan laitteen eli Microsoft Natural Keyboardin, jonka puhdistin huolellisesti jokaista koloa myöten, turhaa vedellä lotraamista visusti välttäen (muistattehan langattoman näppäimistöni kohtalon). Ö tosin uupuu, mutta se löytyy mitä todennäköisimmin pesukoneen takaa.
Timo 23:58
