20.3.06
Keskusteluempiria
Yksin ajattelen hitaasti. Siksi en ymmärrä ihmisiä, jotka kirjoittavat nopeasti. Nopea kirjoittaja ei ilmeisestikään pyri ennakolta suhteuttamaan sanojaan kaikkeen kuulemaansa ja lukemaansa, ja ehkä se on hyvä. Itse kuitenkin noudatan raskaampia periaatteita.
Välitön vuorovaikutus on asia erikseen. Kun minulla on kuulija, johon suhteuttaa, olen nopea, kärsimätönkin.
Kirjojen kanssa en ole oppinut keskustelemaan rennosti. Ne ovat kuuroja.
Olen oppinut, että metapuheeseen vetäytyminen on ylimielistä ja epäsosiaalista. Jyrkistä mielipiteistä ja provokaatioista olen kasvanut yli. Arkipäiväisistä asioista en viitsi tehdä numeroa. Jäljelle ei jää paljoakaan sanottavaa eikä kommentoitavaa.
Silti olisi mukava joskus kirjoittaessakin tuntea, että joku on läsnä.
Timo 08:37
