31.3.06
Lehtien havinaa
On aika tutkia muistikirjoja, sillä olennainen näyttää pysyvän, kuten arkaileva siirtyminen preesensistä perfektiin:
Olen puhunut itsestäni preesensissä ja yleistäen.
Olen rakastanut luontoa. 7. 8. 1997
Olen ollut perfektionisti. Olen puhunut itsestäni perfektissä.
En tee elääkseni työtä, eikä tämäkään näytä olevan uusi lehti elämässä, koska en pääse eroon raskaan muodottomasta ymmärryksestäni.
Suhtaudun liian myötämielisesti puutteellisesti ilmaistuihin ajatuksiin(i).
Runouden taas ei toki taas tarvitse olla näin analyyttista.
8. 8. 1997
tieteen taiteen eturintama, hehkuva palorintama, jonka taakse jää tuhkanharmaita banaliteetteja. 19. 8. 1997
Rumissa rakennuksissa on jotain melankolista.
VR on tehnyt radan varteen melankolisia, käsittämättömiä taloja, puuportaita ei minnekään.
Olen minäkin kaunis heijastuessani junan ikkunasta.* Näytän todella punatukkaiselta ja olen oudolla tavalla onnellinen. Päässäni soi "Cowgirl in the Sand" ja luen Mannin Faustusta. Eeva Vuori oli vaunussa, mutta jäi Toijalassa.
Imukuppimaisilla, litistyvillä ja leviävillä sormenpäillä on vaikea soittaa esim. kitaraa.
Onko piirustustaito sitä, että esim. tuon laukun poimuilla on merkitystä? 21. 8. 1997
*Olin tainnut lukea Saarikoskea.
Jos kohdistamme henkiseen toimintaan kysymyksen miten, päädymme vastaamaan kielikuvien ja analogiapäättelyn avulla. 23. 8. 1997
Suhtaudun hieman kyynisesti makuasioihin, enkä oikein toisi mieltymyksiäni esille (vaikka siihen jatkuvasti syyllistynkin).4. 10. 1997
Life goes without saying.
Kaikki asiat syitä mennä itseensä. 5. 10. 1997
Tuskin mikään muuttuu! Tuona syksynä tietysti opiskelin arkkitehtuuria, ja muistikirjojen perusteella sen vaikutus ajatteluuni oli negatiivinen. Syksyn myötä merkinnät käyvät yhä neuroottisemmaksi ja abstraktimmaksi vatvomiseksi:
Voisiko jokin toinen tapa käyttäytyä tulla merkitykselliseksi minulle. 9. 11. 1997
Voisi!
kuten taannoin mietin: antaa ideoiden kadehtia toisiaan.
Mitäs minä voisin tehdä. 30. 11. 1997
Voisin jatkaa tätä nostalgiamatkaa. Kuvittelen oikeasti löytäväni näistä vanhoista vihkoistani jotain!
Timo 11:13
