26.3.06
Lyhyesti uskosta
Tulossa on hieno blogikevät. En olekaan aikoihin uurtanut kengankärjellä puroja sorateille. Olen niin kaupunkilaistunut.
Maalaisen kautta löysin erinomaisen blogin nimeltä Saastainen huone. Kirjoittaja (tai ehkä kirjoittajat, sillä heitä on monta; uskon kuitenkin, että ylivoimainen osa teksteistä on yhden ja saman tekijän käsialaa) on nuorena ollut mukana ilmeisen ahdashenkisessä herätyskristillisessä seurakuntatoiminnassa ja sittemmin vieroittunut niin seurakunnasta kuin uskostakin. Jokaisen merkinnän lukeminen on lähes piinallista - niin valaisevia ja niin taitavasti muistiin merkittyjä ovat havainnot. Myös kommenttikeskustelu kehittyy kiinnostavaan suuntaan, mutta monissa kohdissa posket alkavat punoittaa: niin suuri osa uskonnollisuudesta on silkkaa ulossulkemisleikkiä ja myötähäpeän viljelyä. Nuorten ikihellyttävä hapuilu houkuttaa hyväksikäyttöön.
Meille maallistuneille ja liberaaleille luterilaisille on enemmän tai vähemmän selvää, että kiinnostus toisen henkilökohtaisen uskoon on maallista vallanhalua, liki poikkeuksetta. Vaikuttaa, että parhammillaankin se on kömpelö veruke tai korvike pyyteettömälle toisen sieluntilasta välittämiselle.
Tästä uskonnon poliittisesta funktiosta, joka on kaikkien uskonnollisten ongelmien ytimessä, voi monen ateistinkin huomata olevan kaikkea muuta kuin vapaa. Tunnustuksia ja puolen valitsemista vaaditaan röyhkeästi, kun kerran ollaan leirissä. Pahantahtoiseen uteluun on nenäkäs huomautus Kemppisen tyyliin kohtuullisen paikallaan: "Uskooko Jumala häneen!"
Kysy, ketä kiinnostaa, oletko juuri sinä kristitty vai muslimi, agnostikko vai ateisti, niin ymmärrät itse, mihin uskot ja millä tavoin.
[Kas. 13.47]
Timo 12:53
