3.3.06
Perjantai-illan perustimoutta
Milloin epäpoliittinen heräämiseni tapahtui? Milloin minusta tuli poliittinen agnostikko eli konservatiivi lajia "pää pensaaseen"? Syyt ovat jälleen kerran olleet tiedossa jo 1800-luvulla: hemmottelusta se kaikki johtuu. Sen seurauksena minusta tuli niin itsekeskeinen, etten ikinä tajua ajatella omaa etuani...
Sentään tiedän, etten tiedä mitä haluan (olen siis niinku Sokrates tai en ainakaan pinnallinen niinku noi pellet), vai tiedänkö? Kertokaapa te filosofian historiaan perehtyneet, mitä tämäntyyppisestä skeptismistä tiedetään sanoa!
Kuulin leikkimielisestä Itsereflektion uhrit -yhdistyksestä. Sellainen pitäisi perustaa oikeasti. Sielläpähän oppisi...
Tänään olisi mukava kirjoittaa kaikkea hullua (järkeäni ympäröi onnellinen hulluus kuni unikuvapeitto), antaa pään pyöriä ja viiltää pieniä suikaleita kaikista kevään ilmiöistä. Voi elämän kevät: saavutin sukukypsyyden jotakuinkin tasan tarkkaan kaksikymmentä vuotta sitten. Siitä saakka olen odottanut sitä kevättä.
Miksi en taaskaan ole ihmisten ilmoilla?
Timo 22:27
