11.4.06
Gnothi seauton
Pelasin vuosikaudet vaikeaa peliä, jossa ei ollut muuta palkintoa kuin häpeän välttäminen. Sitä, joka ei tiedä, kuka on, mistä tulee ja minne menee, on helppo käyttää hyväksi. Kun tällainen ihminen - useinkin toisten yllytyksestä - yrittää toimia järkevästi ja puolustaa itseään, hän tulee kerta kerran jälkeen puolustaneeksi jonkun kuvitteellisen, olemattoman henkilön etua ja pelanneeksi toisten pussiin. Itselle jää vain häpeä.
Ehkä kuvaavinta on se, että minulle onnistuttiin myymään eläkevakuutus tilanteessa, jossa minulla ei ollut tietoakaan palkkatyöstä.
En enää ikipäivänä naureskele ihmisille, jotka sanovat vetäytyvänsä jostain jonnekin etsimään itseään; en ainakaan heidän pyrkimyksilleen, vaikka uskon, että itse on jotain, mikä emergoituu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Olennaista - ja onnellista - on voida myöntää, ettei itsensä tunteminen ole mikään irrationaalinen mutufiilistelyakkamaisuuslaiskuusturhamaisuushörhöpsykomyyttikvasiuskonto vaan kaiken päämäärärationaalisen toiminnan perusta siitä huolimatta, että tuo perusta on useasti hauras ja "itse" itse melkein yhtä kiistelty olio kuin Jumala.
Timo 11:09
