13.4.06
Kahlasimme halki vaahdontahkeiden kinosten
Olisin halunnut kuvata kelirikkoteitä. Harmi, että kamera jäi kotiin. Kuvitelkaa vesi, josta puut heijastuvat, ja palmikkoina toisiinsa kietoutuvat urat, lumiläiskät, perspektiivi. Tässä olisi aito kuva-aihe, hieman niin kuin tilitoimistot tai 70-luvun uudisrakennukset maaseudulla, mutta kauniimpi, vuosikierron voimista kertova.
Kuusi-, seitsen-, kahdeksankymmenluvun talorumilukset, mitä niistä sanoisi? Isännyyden luonnonvoimista ne kertovat, tahdosta saada nykyaikainen katto pään päälle ainakin melkein omin käsin ja siten, että voi onnitella itseään kustannustehokkaista päätöksistä. Siitä, että on saanut aikaan jotain konkreettista, vaikeuksien nujertamisesta jne. Kun sitä ajattelee, niin onhan se komiaa. Ikkunatkin ovat juurin niillä kohdin, mihin ne on ollut järkevä laittaa, kun mittoja on mietitty pariin eri otteeseen millimetripaperilla. Tämän vernakulaarin arkkitehtuurin lajin opin ennen kansainvälistä traditiota, jonka tunnen vasta puutteellisesti.
Timo 20:11
