4.5.06
Interludi Bartókin soidessa
Olen nähnyt miten taitavasti ihmiset käyttävät musiikkia itsetyynnytykseen, mutta olen suhtautunut siihen nenäkkäästi kuin kaikkeen muuhunkin: en tarvitse mitään muuta välinettä kuin puhtaan älyni, olenhan vaka vanha, aito autoktooninen streittari ja tahdon kaatua saappaat jalassa, kuvaannollisesti - mieluiten kyllä liikkuisin paljain jaloin, sillä jalkapohjani ovat oikein parkkiintuvaista sorttia, mutta kaupungissa en saata. Pelottavaa ajatella, että jokin vaikuttaisi tajuntaani, ja vielä pelottavampaa, että itse voisin vaikuttaa siihen, miten se jokin vaikuttaa.
Kaikki tämä uhkaa itseriittoisuutta loputtomasti. Mutta onneksi musiikki tyynnyttää. Nyt soi George Crumb, särisee preparoitu piano, ihminen ääntelee.
Ja seuraavaksi Paul Hindemith. Kovin viehättävää.
Timo 13:29
