28.5.06
Leikitäänkö kastraattikuoroa
Blogistankin laajenee ja vapautuu koko ajan. Ei ole huolta, hyvät ihmiset, ei huolta...
Mainehikas Rovaniemen lordi kävi kylässä ja toisti ihmettelynsä, miksemme me helsinkiläiset innostu Tietoisuuden vapautuksesta, joka on kirjoittajiensa mielestä eittämättä veikeä ja omastakin mielestäni suhteellisen älykäs blogikonsepti. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta suhtaudun henkiseen vapauteen verrattain vakavasti, kun taas Tietoisuuden vapautuksen johtoajatuksena näyttäisi olevan, että ainoastaan ironia vapauttaa jos sekään. Koetan todellakin elää siinä luulossa, että pakokauhu, jota tunnen tuollaista opiskelijalehtimentaliteettia kohtaan, on tervettä.
Poleemikkojen ja narrien luomat jännitteet voivat paitsi huvittaa lukijaa myös auttaa tätä oivaltamaan jotain uutta niistä vapauksista, jotka mahdollistavat tämän huvittuneisuuden. Lienen matalamielinen, mutta minun on jostain syystä vaikea uskoa, että jälkimmäinen olisi vapauttajaryhmän todellinen tavoite.
Jos jossain näkyy semmoinen oikein naurettava ja hihityttävä muoti-ilmiö, pitääkö sen kanssa saman tien flirttailla julkisesti? Ketä kiinnostaa ja miksi? Tietoisuuden vapautus lukeutuu sellaisiin parasiitti-ilmiöihin, joita vieroksun suunnilleen yhtä spontaanisti kuin kyseisen blogin pitäjät parodiansa kohteita, mutta toisin kuin nämä tietoisuuden vapauttajat en välittäisi tuhlata aikaani ilmeisen toisarvoiseen, vaikka (ja siksi että) tiedänkin olevani poikkeuksellisen tehoton ja aatoksissani ajelehtivainen mies. Tahdoin kuitenkin tällä kertaa tehdä poikkeuksen, sillä tunnen kirjoittajia kohtaan voimakasta sympatiaa, ja kyetessäni ymmärtämään, mitä ystävät tekevät, ymmärrän enemmän siitäkin, mitä kummaa itse oikein teen täällä jossain.
Timo 13:20
