13.5.06
Uni, runous ja jalkapallo
"Sikiääkö niitä kaiken aikaa vai kerralla niin kuin kottaraisia?"
Valo keventää nukkumista, tekee kaikki unet näkyviksi ja osin muistuviksikin. Seuraavasta on pari yötä: Nukun mäkimökillä. Minut edelleen epävarmaksi saattava uuni on hieman etäällä jalkopäässäni, ja aurinko lähestyy vaivihkaa oikealta, sen valo vasemmalta.
Seuraan suurelta ruudulta jalkapallon arvoturnausta, jossa Suomikin on mukana. Lars Litti pääsee yksin läpi ja tekee maalin. Lähikuvasta huomaan, että kyseessä on jälleen hyvään vireeseen päässyt Jari Litmanen, joka on virtaviivaistanut nimensäkin. Peli siirtyy tietenkin huoneeseen, jossa olen seissyt katsojana, ja muutun yhdeksi pelaajista. Kenttäpuoliskot sijaitsevat kulmittain ja niiden väliin jää ovi.
Aamulla päättelen, että sikäli kuin unen tehtävänä on vahvistaa aivojen käyttämättömiksi jääneitä kytköksiä, on yöllä ollut työn alla muun muassa linkkiketju Laestadiuksesta Litmaseen.
Uni vahvistaa mahdollista henkilökohtaista poetiikkaani eli tekee metodisesta hulluudesta spontaania ja ainakin itselleni uskottavaa. Unissa kaikki assosiaatiot ovat luonnollisia. Uskon uniin ilman muuta.
Eikä MM-kisoihin ole kuukauttakaan.
Timo 11:26
