10.6.06
Vapaaherran elämää
Kaikkien älyttömien uhrausten jälkeen, joita olen luullut asuntoni viihtyisyyden vaatineen, en kykene lukemaan siellä, tuskin kirjoittamaankaan. Piirtäminen jää haaveeksi.
Kanssani sinne on ahtautunut jokin Suuri Toinen.
Matkalle en uskalla lähteä ilman tyynnyttelyä ja vakuuttelua. Katson, etten ansaitse, ja ulkomaille lähtö ahdistaa muutenkin, kaikki se epävarmuus, kaikki se mitä menetän astuessani maahan piirretyn kehän ulkopuolelle: vatsa, silmäteräni, menee sekaisin. Tuntuu oikeammalta jäädä vapaaehtoiseen kotiarestiin murehtimaan keskeneräisiä töitä ja toivomaan, että systeemi jonain päivänä huomaa alistumiseni ja armahtaa minut...
Kirjoitan tätä ystävän asunnossa, jonka inspiroiva henki on osaksi omaa aikaansaannostani. Täällä ei ole niin väliksi, alistuuko vai ylistyykö. Ulkona paistaa aurinko, ja tämä merkintä on liki olematon rykelmä julkisen elämän kannalta toissijaisia sanoja.
Timo 11:56
