aikani

Ystävän silmistä, ehkä? Jos se niistä peilautuisi?

Ööh, olen juuri lörpötellyt Karrin lootaan kaikenmaailman asiani ja nyt se sama sattuu täällä. Ehkä nyt vetäydyn tästä verkosta hiljaisempaan reaaliaikaan, kaupunki tuntuu kaikuvan tyhjyyttä, katsos, ihmiset ovat maallistuneet, pelkkää kiveä talot ja taivas.
 

Älä alakulo ole, älä vaivaannu. On kiva että lörpötät, se antaa perspektiiviä, rakentuu sanoista kiva kaupunkikuva, hieman autereinen.

Tuo runoni neljäs säe on muuten hankala. Nyt viimeksi mietin, että se voisi kuulua "ammattimies aseistuksen"; koko juttu on muuten unesta muistunutta. Uni parodioi nettitekstejäkin hienostuneemmin kuin mihin valveilla ikinnä pystyisin. Juuri nämä kosteat säät ovat hedelmällisen puoliunen aikaa.
 

Minusta tuo neljäs on hyvä noin, mutta minähän suosin omissanikin sanojen jonoistamista (jonotuttamista?). En ole varma ajatuksesta neljännen taustalla, mutta se voisi toimi myös ilman pilkkua
"Kirkko näkee Jumalan taakse,
ammattimies aseen aseman: --"?

Mutta "juuri nämä kosteat säät..." aivan niin, sataisi, sataisi vaan. Fiilikseni ehkä ennakoivat syksyä vaikken vielä muuten kiirehdi kesästä.
 

Ihan hyvä, ettet ole varma tuosta ajatuksesta. Ilman pilkkua tulkinnasta taitaisi tulla liian täsmällinen. Entä "aseen aseman asenteen"? Uskon, että eräs keskeisistä tavoista, joilla runous toimii, on valottaa hämäryyden ja epämääräisyyden kautta meille omia elottomiksi käyneitä ajatuskulkujamme.

Kiitos peilistä. ;)