5.8.06
Annetaan ymmärtää, että ihminen kykenee irtautumaan todellisuudesta. Tätä sitten paheksutaan.
Pystyykö hän palaamaankin vai vastaako hän vain viesteihin?
Aina ei tiedä, onko puhe todellisuudesta vai kuolemasta. Tai mitä eroa niillä on.
Realismi jää haaveeksi. Käytännössä edesvastuuttomuudeksi, murhanhimon eufemismiksi.
Jalat maassa, kumpi haudassa?
Eikö olekin hauska seurata pienten totisia ponnistuksia, syvästä kyykystä, voimiensa takaa.
Tosiseikkailijat älkööt vaivautuko.
Tunnisteet: realismi, todellisuus
Timo 06:26
