2.8.06
Elon maljaan ihan vähän
Tässä elokuussa alkaa taas jokin siitä elämästä, jota olen lykännyt eteenpäin. Toisten perässä. Kuuliaisena odottaen lupaa, jota ei kuulu.
Hum hum... asiasta hieman sivuun: En ole ikipäivänä hankkinut alkoholijuomia kotiini, mutta veljeni konjakkikaapilla mieleeni putkahti harkita etanolin lääkekäyttöä. Olen nähkääs tulossa keski-ikään. Yksi senttilitra viinaa illassa saattaisi hyvinkin lisätä rohkeutta ottaa selvää asioista ja vähentää taipumustani viivyttelyyn ja lykkäämiseen - onhan toleranssini alkoholin aiheuttamille pienille mielialanmuutoksille toistaiseksi hyvin alhainen, ja jos tuollaisen määrän vaikutukset vielä menisivätkin plasebon piikkiin, eikö se ole hyvä vain? Mutta mahdanko muistaa, mistä piti ottaa selvää?
Olen ollut ylpeästi naiivi ja olen yhä. Nuorempana soimasin itseäni tästä naiivisti. Aavistin, pelkäsin, mutta en tiennyt. Naiset saattoivat päivitellä. Yritin heidän ristiriitaisista äänensävyistään päätellä, mikä voisi olla vikana. Nykyään tunnen lapsekkuuteni rajat ja mielin arvostaa sitä. Viattomuusfantasialla on päivä päivältä vähemmän virkaa, vaikka joudun vielä palaamaan tähän aiheeseen...
Olin juuri niin naiivi kuin on toivottu, sellainen, millaiseksi lapset kouluissa kasvatetaan. Totuin nauttimaan maailmani koulun ja tietosanakirjojen pastöroimana ja homogenoimana. Pelkäsin ihmisiä suhteellisen vilpittömästi, mutta opittu transgressiopelko ruokki ylpeyttäni. Kartoin politiikkaa ja kaikkea sellaista, mistä saattoi vaistota, ettei se ei ollut kilttiä. Niinpä hämmästelyni ei lopu aivan heti. Eikä tällaisten pienten omakuvien raapustelu.
Lähdin opiskelemaan selkä edellä. En epäillyt sosiaalisen nousun mahdollisuutta. Uskoin tieteeseen ja älyn voittoon. Sitten jouduin 90-luvun laman uhriksi, psykologisella tasolla, arvaamattani, peräti tietämättäni. Jos maailma muuttui, en kyennyt ymmärtämään sitä turvallisista lähtökohdistani.
Luulen, että muistini palautuu vähitellen, jahka hieman kaivelen eloni taustoja. On otettava historia kiinni. Minulla ei ole varaa kovin lyhyeen muistiin. Olen nöyrien ja säästäväisten jälleenrakentajien jälkeläinen ja juuri nyt kummallinen myöhäsyntyinen kuuskytlukulainen. Eksistenssin vakavuuden ja omanarvontunnon nimissä kieltäydyn ennustamasta, mihin suuntaan kehityn tai taannun.
Ehkä sitten kun täytän 35... Mutta sitä ennen...
Timo 22:43
