Johdatus kontemplatiiviseen taloustieteeseen
Tyylin tavoite on rehellisyys. Tulisi kirjoittaa juuri siten kuin tuntee (en väitä voivani), sillä teeskentelystä saa maksaa. Itse kukin. Opportunismi luo näennäistehokkuutta, informaatiokuplia, jotka puhkeavat ennemmin tai myöhemmin.
Abstrakti taloustiede on keskeistä käytännön metafysiikkaa, ilman muuta. Se käsittelee kirkkaita, korkeita ideaaleja. Mutta mitä seuraa, kun ideamaailman asukkaat puetaan harmaisiin pukuihin ja raidallisiin solmioihin? Syntyy ahnaita epäsikiöitä, teki puku miehen eli ei. Jotain pitäisi tehdä.
Tämä merkintä on diletantin kirjoittama luonnos taloustieteellis-filosofiseksi manifestiksi tai kuvitelma koulukunnasta, jota nimitän kontemplatiiviseksi taloustieteeksi. Olen miettinyt myös esimerkiksi nimeä "radikaaliromanttinen taloustiede", mutta kohtuus kannattanee erikoisuudentavoittelussakin. Toivon tietämättömyyteni huvittavan lukijaa.
Koulukunnan alkupääoma syntyy vaihtokaupasta, johon sisältyy annos taktista opportunismia: kontemplatiivinen taloustiede tekee perustavanlaatuisia metodologisia (ja metaforisia) myönnytyksiä taloustieteen valtavirralle, mutta samalla se pyrkii irrottamaan sen metafyysisen ytimen (alustavasti kaikki tarjolla olevat menetelmät, käsitteet ja mallit) täydellisesti ja lopullisesti ideologisista, taloudellisista ja historiallisista siteistään ja tutkii niiden sovellettavuutta poikkitieteellisesti kaikkiin kuviteltaviin ja todellisiin maailmoihin. Koska talousteologit tekevät jo samaa.
Varmasti jokin tällainen koulukunta onkin jo olemassa, todennäköisesti useita.
Kontemplatiivisessa taloustieteessä voidaan esimerkiksi päättää rationalisoida syvälliset mailmankatsomukselliset kysymykset optimointiongelmiksi: varsinaisena tavoitteena on kuitenkin maailman & matematiikan syvempi ymmärtäminen. Tällöin tehtäväksi jä määritellä tehokkuus sellaisella tavalla, että se sopii yhteen tarkasteltavan ilmiön kanssa mielivaltaisen tarkasti. Samoin voidaan toimia vaikkapa rajahyötyanalyysin kanssa.
Mikä on toiveajattelun hinta ja miten se määräytyy? Tämä olkoon esimerkki sellaisista vakavista kysymyksistä, joita kontemplatiivinen taloustiede käsittelee.
Yhteiskunnallisilta intresseiltään kontemplatiivinen taloustiede on kiltisti liberaalien puolella, mutta turvautuessaan metodologiseen individualismin se ohittaa nopeasti Homo economicuksen ja koettaa korvata sen maksimaalisen rikkaalla humanistisella ihmiskäsityksellä. Miten yksinkertaista: on parempi olla rikas kuin köyhä!
Kontemplatiivisessa taloustieteessä oletetaan, nähdäkseni realistisesti, etteivät ihmiset (mukaan lukien tutkijat itse) ymmärrä paljoakaan omasta edustaan, puhumattakaan siitä kokonaissysteemistä, jossa operoivat. Päinvastoin, kuten tunnettua, on laita uusklassisissa malleissa, joissa jokainen yksittäinen toimija oletetaan preferensseiltään rationaaliseksi ja täyden informaation tuntevaksi. (Ehkä osin tästä syystä Amerikoissa ollaan niin innokkaita selittämään yksilöiden reaalimaailmassa tekemiä virheitä heidän puutteellisella älykkyydellään, ikään kuin kuviteltaisiin, että suurta arvonantoa nauttivan liberaalin taloustieteen perusolettamuksissa olisi älykkyyserojen mentävä aukko. Ehei, eipä siellä taida olla.) Tietämättömyyden tunnustamisesta usein seuraavan konservatiivisen fatalismin sijaan kontemplatiivinen taloustiede kuitenkin taistelee tietämättömyyttä vastaan. Kaikilla rintamilla.
Kontemplatiiviset taloustieteilijät tarkkailevat sekä yrittävät selittää ja ennustaa uuden informaation ominaisuksia ja vaikutuksia järjestelmiin ja yksilöihin: hyviä, huonoja, arvaamattomia... Tehtävä on mahdoton mutta kunniakas.
Kontemplatiivinen taloustiede pyrkii palauttamaan (ed. sanan kahdessa merkityksessä) tietämättömyyden fundamentaaliseksi taloudelliseksi ongelmaksi. Nimitys "sokraattinen taloustiede" ei olisi aivan harhaanjohtava.
Jos kuitenkin oletamme, että kaikenlainen henkinen toiminta on esitettävissä joukkona lokaalisti mielekkäitä taloudellisia valintoja, on enää vastattava kysymyksiin, millä tavoin ja millaisessa maailmassa mielekkyys tulee nähtäväksi. Tämä tie vie relativismiin, kuitenkin sellaiseen, jota ei tarvitse erityisemmin vahtia ja joka ei sinällään ole ongelma kontemplatiivisen taloustieteen kannalta. Nimitys "hermeneuttinen taloustiede" ei olisi aivan harhaanjohtava.
Kontemplatiivisille taloustieteilijöille suositellaan sitoutumista poliittiseen sitoutumattomuuteen ja, jos suinkin mahdollista, porvarien ärsyttämiseen. Da da.
Kontemplatiivisen taloustieteen tavoitteena on taloudellisista intresseistä ja monetarismista vapautettu universaali talousteoria. Rahan pitäminen erikoistapauksena tietenkin osoittaa kvantitatiivisen analyysin mahdollisuudet rajallisiksi, mutta laskutoimitukset eivät ole arvo sinänsä, niin paljon kuin niistä onkin hyötyä esim. liiketaloudessa ja ekonometriassa. Kontemplatiivinen taloustiede ei ylenkatso mitään vaihdannan ja nautinnan muotoja: sen sulautuu luontevasti ja nöyrästi kaikkiin ihmistieteisiin ja vähän luonnontieteisiinkin. Se on periaatteessa kiinnostunut yhtä paljon siitä, mitä tapahtuu ihmismielessä, kuin siitä, mikä tapahtuu ihmisten välillä tai ihmisen ja muun ekosysteemin välillä.
Esimerkiksi sukupuolisesta markkina-arvoteoriasta voitaisiin keskustella järkevästi ja sivistyneesti, jos keskustelijat olisivat ensin vihkiytyneet kontemplatiiviseen taloustieteeseen!
Tunnisteet: talous
Timo 16:31
