6.9.06
Hämäräinen opintie
Syyskuun alku tuo aivan määrätyn ahdistuksen ja haikeuden: koulut ovat käynnissä taas. Tiedotusvälineet ovat virittyneet pedagogisiin tunnelmiin, postituslistat kertovat tapahtumista. En tahtoisi jäädä paitsi mistään tärkeästä. Olisi siis aika jatkaa opintoja, ja olenkin ainakin periaatteessa valmis tekemään ja teettämään itsestäni arkkitehdin: tuo käytännön ammatti ei ole sen huonompi kuin muutkaan ja sitä paitsi tutumpi. Suurimmat oppirahat olen maksanut jo, ja katson tässä iässä jo kykeneväni suhtautumaan opintoihin reippaasti ja käytännöllisesti. Mystiikka on karissut, enkä ole aikeissa mennä nöyryyttämään itseäni... Täytyisi kuitenkin varmistua yhdestä asiasta: siitä, etten sittenkin vain ole myymässä sieluani...
Yliopisto-opintojen aika tulee myöhemmin, koska niiden jatkaminen vaatisi kirkkaan ennakkosuunnitelman.
Pulma, johon jämähdän, on tämä: useimmilla aloilla ei ole tarpeeksi aikaa ajatteluun. Miten voin pitää huolen siitä, että opiskelu vahvistaa ajattelunvapauttani (oppimisen vapaus mukaan lukien) eikä vähennä sitä?
Tunnisteet: opiskelu
Timo 21:27
